Arkisto ----------- Pääsivulle

Sunnuntai, 15.1.2012

Tulihan se talvi sieltä! Joulukuu oli yhtä myrskyä ja myllerrystä. Lintujen talvi ruokinnan jouduin siirtämään syvemmälle metsään kun tuuli kaatoi pariinkin kertaan n.60kg pöllit, joiden päällä ruokinta pönttöni seisoi. Valo ei uudessa paikassa osu aivan parhaalla tavalla, mutta nyt ei mahdollinen tuuli tai suuremmatkaan myrskyt enää häiritse. Mitään kuvattavaa ei vielä ole ilmaantunut, toki talitiaiset, sinitiaiset ja mustarastaat ovat uuden ruokinnan jo löytäneet, mutta muita lajeja on näkynyt vain satunnaisesti.

Viime viikkoina ovat allit vallanneet Helsingin merialueet. Parhaimmillaan Santahaminassa on laskettu 26 000 lintua. Enpä muista koskaan nähneeni vastaavaa. Kameran kanssa olen useana aamuna seissyt aivan saaren Eteläkärjen rannassa odottaen läheltä lentäviä alliparvia. Tähän aikaan vuodesta merialueet ovat useimmiten pilvien peitossa ja valot ovat olleet niukat. Lisäksi allit ovat olleet yleensä aktiivisia aamu hämärällä ja jo kello kymmenen jälkeen ei isoja parvia ole enää lentänyt rannan läheisyydestä. Joitain onnistuneita kuvia olen kuitenkin saanut aikaiseksi.

Eilen sattui pienoinen tapaturma Canon EF 500/4L IS USM objektiivilleni. Olin lopettelemassa kuvausta ja nostin kaluston kamerarepun päälle. Yllättäen tuli kova tuulenpuuska, joka vieritti paketin maahan, kierähtäen muutaman kerran ympäri. Tässä yhteydessä objektiivin jalusta kenkä irtosi ruuveistaan. Jalusta kenkä sisältää neljä pientä ruuvia ja niiden etsimiseen lumihangesta kului jokunen tovi. Kotona sitten kiinnitin ruuvit uudestaan, mutta eivät enää pitäneet. Ensi viikolla pitää viedä putki huoltoon (JAS Tekniikka). Saas nähdä millaiset kustannukset tästä rempasta tulee.

Nikon julkaisi uuden rungon – D4. Ovat selvästi kuunnelleet luontokuvaajia ja näyttääkin siltä että Canonin ja Nikonin välinen kamppailu on kääntynyt ainakin toistaiseksi ammatti runkopuolella Nikonin eduksi. On varmaa että osa kuvaajista tulee vaihtamaan kalustoa, mutta itselläni ei ole sellaisia rahavaroja, jotta tämä onnistuisi. Ja olen itse ollut ihan tyytyväinen 1D Mark IV runkoon, joten mitään suurempia vaihto tarpeita ei minulla edes ole. Parempi onkin, jotta en pääse edes näpelöimään uusia runkoja. Erikoista uusien runkojen toimituksissa on se, että Nikon julkisti rungon viikko sitten ja lupaavat jo helmikuussa sen kauppaan, kun Canon 1Dx julkistus oli lokakuussa ja kuluttajille tarjolla vasta maalis-huhtikuussa. Ennen tämäkin oli toisinpäin.

Marraskuun lopulla tilasin luontokuva kaupasta LensCoat suojan Canon EF 400/5,6L USM objektiivilleni. Odottelin tilausta pari viikkoa, jonka jälkeen lähetin pari sähköpostia, mutta mitään vastausta ei tullut. Lopulta sitten soitin kauppaan ja lupasivat ottaa selvää mikä tilauksessani mättää. Paluu soittoa ei koskaan tullut. Lopulta kirjoitin Kojuun (luontokuvaajien sähköposti foorumi), jonka jälkeen alkoi tapahtumaan. Ilmoittivat ettei tuotetta ole varastossa, eikä lähiaikoina ole tulossakaan. Merkillistä toimintaa, jotta asiakasta ei informoida. Ja olin tuotteen maksanut vielä etukäteen. Loppu hyvin kaikki hyvin, sain rahat nopeasti takaisin ja tilasin tuotteen suoraan USA:sta. Ja kun lasketaan postikulut (postikuluissa joulutarjous) mukaan säästin yli 20eur tilaamalla tuotteen suoraan valmistajan omasta kaupasta.

Talvi on nyt siis päässyt alkuun ja toivon että saan objektiivini pian kuntoon ja pienin kustannuksin. Toki voin käyttää tässä välissä 400mm lasiani, joten aivan toimettomana tässä ei tarvitse olla. Sattui vain huonoon aikaan, kun ensi viikolla minulla on pari loma päivää ja tarkoitus olisi ulkoiluttaa kameraa.

ppie

_______________________________________________________________________________

Sunnuntai, 27.11.2011

Talven kynnyksellä ollaan, tosin lämpötilat ovat vielä aika korkeita, eikä lumestakaan ole tietoa. Lintujen talviruokinnan olen pystyttänyt Santahaminan Eteläkärkeen ja kun lunta vähän saataisiin, niin valokuvauskin ruokinnalla pääsisi vauhtiin. Toki olen kameraa ulkoiluttanut viikonloppuisin, mutta aika hiljaista on ollut.

Varpuspöllö kohtaamiset ovat olleet niitä harvoja hetkiä, jolloin kameran suljin on saanut töitä. Pitäisi nyt keksiä jotain uutta, sillä peruskuvia tästä pienestä pöllöstämme alkaa olla jo riittämiin. Olenkin ottanut pienemmät millit käyttöön ja yrittänyt 24-105mm objektiivilla lentokuvia, tosin vain yksi kuva on juuri ja juuri ylittänyt rimani ja päässyt arkistoon. Sanotaanhan että harjoitus tekee mestarin, joten kunhan vaan jatkossakin minun ja varpuspöllöjen tiet kohtaavat, jatkan harjoituksia.

Alku kesällä kävin pohdiskelua kevyen tele objektiivin hankinnasta ja lokakuussa sitten koitti valinnan hetki. Päädyin Canon EF400/5,6L USM objektiiviin ja kun eteeni ilmaantui hyväkuntoinen käytetty yksilö, niin pitihän se ostaa. Nyt vajaan kahden kuukauden käytön jälkeen täytyy sanoa että olen ollut tyytyväinen valintaani. Vielä kun tässä olisi vakaaja, niin olisi jo lähes täydellinen paketti. Toki metsässä viihtyvälle kuvaajalle valovoimaisempi objektiivi on parempi vaihetoehto, mutta itse hankin lasin lähinnä lintujen lentokuvaukseen hyvissä valaistusolosuhteissa. Kaikki lintujen kuvaamista harrastavat tietävät että onnistuneet lentokuvat otetaan yleensä hyvässä aamu, päivä tai ltavaloissa, mutta harvemmin täysin pilvisellä säällä. Mitä tulee itse objektiiviin, niin se piirtää täydellä aukolla korkealaatuista jälkeä eli himmentää ei tarvitse, jos ei tilanne sitä muuten vaadi. Tarkennus on nopea ja käsivaralta kuvaaminen onnistuu hyvin. Kaikki tähän mennessä kyseisellä objektiivilla ottamani kuvat ovat käsivaralta eli ilman vakaajaakin siis onnistuu, mutta toki nopeudet on hyvä pitää vähintään 1/320sek tasolla. Ja jalusta on sitten sitä varten, jos tuon tason nopeuksiin ei ylletä. Kaiken kaikkiaan hinta laatu suhde on enemmän kuin kohdallaan.

Canon julkisti lokakuussa uuden ammattitason järjestelmä rungon, mallia Canon EOS-1D X. Hinta ja se että kyseessä täyden kennon kamera, pudottaa minut näillä näkymin pelistä pois. Enkä oikein muutenkaan lämmennyt tälle Canonin uudelle lippulaivalle. AF on taas kerran uusittu, joten odotan mielenkiinnolla mihin kamera sitten tositilanteessa kykenee. Yhtenä puutteena voisi mainita myös sen että f/8 aukolla (objektiivi + telejatke yhdistelmä, jossa suurin aukko f/8), ei kamera kykene automaatti tarkennukseen, toisin kuin aikaisemmat pro tason rungot. Taidan siis odottaa rauhallisesti jatkajaa Canon 7D mallille. Lisäksi nykyinen runkoni on vielä sen verran uusi, jottei lähiaikoina ole edes tarvetta uusia kamera kalustoa. Canon EF 300/2,8L II IS USM ja Canon EF 400/2,8L II IS USM objektiivit ovat myös ilmestyneet kauppojen hyllyille. Muutaman testin olen lukenut, mutta vielä en ole päässyt perille, ovatko nämä hintansa väärtejä.

Nyt odottelen lumentuloa ja mielenkiintoisia lajeja talvi ruokinnalleni, jotta pitkän talven viikonloput pitäisivät sisällään muutakin, kuin kotona päätteen ääressä istuskelua.

ppie

_______________________________________________________________________________

Lauantai, 17.9.2011

Edellisestä blogistani onkin jo aikaa, joten aika hieman taas kirjoitella. Tämän kesän lomani jakautuivat kahteen osaan. Kolme viikkoa vietin Pietarissa ja kaksi viikkoa Kreikassa. Tässä välissä jonkin verran lintukuvausta Helsingin alueella, mutta muuten siis kameraani olen käyttänyt turistikuvaajan roolissa. Tämän kertainen blogini keskittyy Kreikan matkaan ja tunnelmiin.

Kreikan matkan lennot ja hotellit olin varannut netistä jo alku kesästä. Matkaan sisältyi myös lauttamatkoja Kreikan saaristossa ja liput näille etapeille ostimme paikanpäältä. Matkaan lähdimme vaimoni kanssa lauantai-aamuna 27.8. ja lento Blue1 yhtiön Boeing 717 koneella Ateenaan taittui 3 tunnissa ja 45minuutissa. Lämpötila Ateenassa oli mukavan kesäinen eli +30C.

Lentokentältä pääsimme näppärästi metrolla keskustaan (8eur/lippu) ja yhden vaihdon jälkeen Akropoliksen metroasemalle, josta 150m kävelymatka hotellillemme (Herodian). Tätä hotellia mainostetaan neljän tähden hotelliksi, mutta mielestäni oli enemmänkin kolmen tasoa. Sijainti toki oli erinomainen, vain muutamia satoja metrejä Akropolis kukkulalta. Hotellin katto terassilta aukesi hieno näkymä kukkulalle.

Vaihdoimme kevyemmän vaatekerran hotellilla ja lähdimme metroasemalle, määränpäänä Pireuksen satama ja lauttalippujen hankinta Santorinin ja Mykonoksen saarille. Omonian metroasemalla meidän piti vaihtaa vihreään metro linjaan, joka veisi meidät Pireukseen, mutta kyseisellä metro reitillä olikin ongelmia ja piti turvautua linja-autoon. Pienen harhailun jälkeen löysimme pysäkin jossa linjuri jo odottikin. Koska reitti ei ollut suora ja kyse suurkaupungista vei about 10km matka satamaan n.40 minuuttia. Perillä löysin jo kotimaassa netistä tsekkaamani matkatoimiston helposti. Toki lauttalippuja myytiin vähän joka nurkan takana ja aivan lauttojen vieressäkin, mutta kun nyt sattui tämä suunnitelman mukainen putiikki eteen ilman harhailuja niin sisään ja ostoksille. Blue Star yhtiön lautalle Pireus – Santorini ostimme Economy luokan liput - 35,50eur/henkilö. Santorini – Mykonos lippuja ei irronnut, mutta nämä liput saisimme hankittua sitten Santorinilta. Paluu takaisin Omonian alueella, josta päätimme kävellä hotellillemme ja samalla katsella hieman kaupungin elämää.

Illalla kävelyä Plakan kapeilla kaduilla (kaupungin keskusta bysanttiselta ajalta aina Kreikan itsenäistymiseen saakka) , jotka täynnä pieniä kauppoja, basaareja, baareja ja tavernoja. Illallisen vietimme eräässä perinteitä huokuvassa tavernassa. Listalla oli mm. musakaa, ”horatiaki” salaattia (se perinteinen feta salaatti) ja dolmadesta (riisillä ja kasviksilla täytetyt viiniköynnösten lehdet), kana souvlakia ja tietenkin punaviiniä ja ouzoa. Jos lasketaan viini ja ouzo pois niin hintaluokka aika korkea, mutta ei kuitenkaan aivan Helsingin tasoa.
Seuraavat kaksi päivää kuluivat tutustuessa kaupungin eri osiin, museoihin ja tietenkin Akropoliksen kukkulan antiikin ajan kohteisiin. Mieleenpainuva oli myös käynti Lykavittoksen kukkulalla (ylös pääsee joko köysi hissillä tai kävellen), josta näkymä koko Ateenaan. Museoista tietenkin uusi Akropolis museo ja Kansallinen Arkeologian museo olivat mielenkiintoisia.

Maanantai aamuna siirryimme etukäteen tilatulla taxi kuljetuksella Pireuksen satamaan, jossa meitä odotti Blue Star Naxos laiva. Koska meillä oli kansi paikat oli hyvä olla ajoissa paikalla ja näin saada hyvät istumapaikat. Laivaan mahtuu 1450 matkustajaa, autoja ja rekkoja, joten ihan pienestä laivasta ei ole kyse. Sopivan mukava pöytä ja istumapaikka löytyi, uloskin olisi voinut toki majoittautua, mutta tuuli oli aika voimakas, eikä vaimoni ole tuulen ystävä. Laivalta löytyi myös langaton netti, joka kustansi 3eur/2h, joten pitihän sitä kokeilla ja lukea Suomen uutiset. Laiva pysähtyi matkan varrella Paroksen ja Naxoksen saarilla ennen lopullista kohdetta eli Santorinia. Matkan kesto oli noin kahdeksan tuntia.
Santoriinin satamassa meitä odotti kuljetus Golden Star hotellille, joka toimi majoituksenamme kuuden yön ajan. Serpentiini tietä nousimme ylös, josta avautuivat hienot maisemat. Hotellille tultuamme selvisi että auton kuljettajamme omisti hotellin ja hänen tyttärensä toimi johtajana. Tytär oli asioilla jossain, joten isäntä ohjasi meidät huoneeseemme, antoi avaimen kouraan ja lähti jatkamaan asiakkaiden kuljetuksia. Totesi ennen lähtöä, jotta tytär saapuu kohta ja informoi meitä sitten tarkemmin hotellin asioista ja itse saaresta. Huoneemme parvekkeelta oli merinäköala (matkaa tosin pari kilometriä) ja kun näkymä oli itäiseen suuntaan, saimme nauttia aamuauringon noususta. Kun olimme sitten kotiutuneet hotellille ja meitä oli opastettu kartan avulla saaren olennaisiin paikkoihin, kuten missä on linja-autoasema, rannat, nähtävyyksiä jne. lähdimme tutustumaan Fira kaupungin keskustaan.

Matkaa keskustaan ja kuuluisalle jyrkänteelle, joka on iltaelämän keskus, oli vain 300-400 metriä. Kun saavuimme jyrkänteelle, olivat näkymät tosiaan aivan käsittämättömän hienot. Jyrkänteen reunalla valkoisia taloja (tavernoja, baareja, hotelleja, putiikkeja) ja vajaa 300 metriä alempana, vanha satama, meri ja ankkurissa hienoja valtameri risteilijöitä. Edessä näkyi muutamia saaria, toinen asuttu Thirassia (pieni Fira) ja toinen musta ja kuolleen oloinen tulivuori saari. Ja aurinko oli laskemassa, värjäten pikkuhiljaa rinteen ja valkoiset talot punaisiksi. Löysimme rinteen yläosasta mukavan tavernan ja pöydän terassilta, josta pystyimme seuraamaan ja valokuvaamaan auringon laskua, sekä nauttimaan tavernan antimista. Koko päivän kestänyt matka ja pari lasia punaviiniä tekivät tehtävänsä, väsymys iski, joten yön riennot saivat jäädä ja siirryimme ennen puoltayötä takaisin hotellille ja nukkumaan.

Seuraavat päivät kiersimme saarta linja-autoilla, joilla pääsimme näppärästi ja nopeasti paikkoihin joita olimme jo ennen matkaa internetistä tutkailleet. Punainen ja musta ranta, Oian kaupunki, Akrotirin kylä, Firestofani jne. Itse Firan kaupunki (tai kylä) oli niin pieni, että sen pystyi käymään läpi jalkaisin eikä moottoruiduilla kulkuvälineillä muutenkaan ollut asiaa kapeille kujille. Linja-auton maksu, reitistä riippunen vaihteli 1,60eur - 2,20eur välillä, eikä matkaa mihinkään kohteeseen tarvinnut tehdä puolta tuntia pitempään. Maisemat itse saarella ja taajaman ulkopuolella olivat aika karut eli lähinnä pien taloja siellä täällä, kivikkoa ja viiniköynnös viljelmiä. Lisäksi teimme isolla puisella purjelaivalla sunset risteilyn, johon sisältyi käynti tulivuori saarella, kuumilla lähteillä ja kruisailua merellä ja maittava illallinen juomineen laivalla.

Aika meni nopeasti ja kun Firan keskustan matkatoimistosta saimme hankittua laiva liput Mykonoksen matkaa varten (50eur/lippu) oli aika sanoa hyvästi romanttiselle Santorinin saarelle. Flyingcat 4 lennätti meidät kahdessa ja puolessa tunnissa Mykonoksen saarelle. Matka oli tuulen takia hieman kuoppainen, mutta se ei suuremmin haitannut. Olin jo aikaisemmin lähettänyt sähköpostia Galini hotellimme omistajalle, jotta tulossa ollaan ja satamassa pienoisen haeskelun jälkeen löysimme toisemme. Mykonoksen mittapuun mukaan yhden tähden hotelli vaikutti kyllä tähteä paremmalta, sillä olihan sijainti aivan keskustassa ja langaton internetkin oli ilman lisämaksua käytössämme. Koska hotelli oli pieni, ei aamupala kuulunut tarjontaan. Kävimmekin paikallisessa minimarketissa ostamassa hieman aamupala tarpeita. Huone ja WC+kylppäri yhdistelmä olivat erittäin siistit ja kivasti kalustetut. Huone tosin oli aika pieni, mutta emmehän me huoneessa juuri muuten olleet kuin yöt ja aamun lyhyet hetket, joten ihan hyvä näin.

Mykonoksella on puolisen tusinaa uimarantaa, mutta kaikki ovat kaupungin ulkopuolella. Kuten Santorinillakin, niin myös täällä Linja-autolla pääsee näppärästi uimarannoille. Lähdimme aamulla yhdelle näistä rannoista ja valintamme kohdistui Paradise rantaan. Pari kymmentä minuuttia linja-autolla ja olimme perillä. Näin aamulla, vapaa aurinkotuoli setti löytyi helposti. Hinta tosin oli aika korkea eli 12eur. Amerikkalaisia turisteja tuntui olevan paljon, Suomalaisiin en rannalla tai kaupungissa törmännyt. Illalla tutustuimme paremmin keskustan sokkeloisiin kujiin. Mykonos on tunnettu varakkaista ihmisistä ja homoseksuaaleista ja sen kyllä huomasi. Kalliita merkki kauppoja oli kaikkialla ja mies pariskuntia oli myös runsaasti. Ja korkeampi hintataso näkyi illallisen laskussa. Illalla keskustassa kävi aika moinen kuhina, turisteja oli kujat niin täynnä, ettei kävelemisestä oikein tullut mitään.

Viimeisen kokonaisen päivän pyhitimme historian tutkimiseen eli satamasta ostimme laivalipun (17eur/henkilö) läheiselle Deloksen saarelle. Kreikkalaisessa mytologiassa saari oli Apollonin ja Artemiksen syntymäpaikka. Delosta pidetäänkin Aigeanmeren Pompeijina. 600-luvulla eKr Delos oli Apollonin kultin keskus. Myöhemmin roomalaiset valloittivat saaren ja tekivät siitä vapaasataman ja merkittävän kauppakeskuksen. Delos on Unescon maailmanperintökohde. Laiva kyyti sujui ongelmitta ja saavuimme saarelle, jossa kaupungin rauniot törröttivät sieltä täältä. Jotta saareen pääsi tutustuman, piti vielä maksaa 5eur per henkilö. Historian havinaa pursusi kaikkialta, sääli että niin hienoista temppeleistä, taloista ja veistoksista oli vain jäänteitä nähtävillä. Saarella oli myös korkea nyppylä, johon minun piti tietenkin kiivetä. Vaimoni jäi alas tutkimaan nähtävyyksiä. Ylhäällä tuuli oli niin voimakas, jotta pystyssä oli vaikea pysyä. Kukkulan huipulla sain myös matkan ainoan eliksen eli yläpuolellani tuulessa viuhtoi välimerenhaukka. Paluumatka Mykonokselle oli hieman pelottava, sillä tuuli oli yltynyt myrskyksi. Suhteellisen iso laiva keinui ja hyppi siihen malliin, jotta mielessä kävi jotta tässäkö tämä sitten oli. Onneksi kapteeni osasi hommansa ja pääsimme turvallisesti satamaan. Osa matkustajista suuteli maata, joten oli tilanne muidenkin matkustajien mielestä ollut tukala.

Illalla sitten viimein törmäsimme Petrokseen ja jokunen kuvakin tuli linnusta otettua. Seuraavan aamuna alkoi sitten pitkä kotimatka. Hotellin huone piti luovuttaa klo 12:00, mutta tavarat saimme pitää sisätiloissa ja kiertelimme aikamme kuluksi kaupunkia. Hotellin omistaja kuskasi meidät kolmen jälkeen lentokentälle, ja parin tunnin odottelun jälkeen potkurikone vei meidät Ateenan lentokentälle, jossa taas odottelimme muutamia tuntejakoneemme lähtöä kohti Suomea. Kylmään Helsingin yöhön saavuimme klo: 03:00. Matka oli ollut hieno, Kreikkalaiset ihmiset mukavia ja kelikin oli suosinut. Korkea hintataso hieman yllätti, mutta matka budjetti ylittyi vain hieman.

Tällä kertaa blogini keskittyi valokuvauksen sijaan matka kuvaukseen. Valokuvia otin vajaan kahden viikon aikana 1300 ja vaimoni pokkarillaan 350. Matkalla kaipasin usean otteeseen vanhaa Canon EF 17-40/f4 L USM laajakulmaani, sillä 24-105 tarjosi monessa tilanteessa liian kapean kuvakulman. Mutta nykyinen lasini on kuitenkin erinomainen yleisobjektiivi.

Tämän vuoden osalta on nyt reissut reissailtu ja tulevat blogini keskittyvät jälleen valokuvaukseen täällä koti Suomessa .

ppie

_______________________________________________________________________________

Tiistai, 7.6.2011

Kesähelteet pukkaavat jo päälle ja lintujen pesintävaihe on meneillään. Olen viime viikot liikkunut kameran kanssa lähinnä Vuosaaren alueella ja jotain kuvamateriaaliakin on syntynyt. Toukokuun lopulla löysin käpytikan pesäkolon Kallahden rannan metsiköstä. Kolo sijaitsee männyssä n.7m korkeudessa. Suuaukko osoittaa itään, mutta valitettavasti valo ei osu kolon suulle aamuisin, kuin muutaman kymmenen minuutin ajan. Metsän puusto rannan tuntumassa käsittää harvakseltaan mäntyjä, kuusia ja muutaman koivun. Tutkiskelin ympäristöä ja valitettavasti yhtä kuva kulmaa lukuun ottamatta taustasta muodostui aina tylsän harmaa. Mutta onneksi siis löytyy kuvakulma, jossa yhden koivun puun oksat ja lehdet loivat ihan kohtuullisen taustan käpytikan pesäkolon tapahtumien kuvaamiseen. Etäisyys kamerasta kolon suulle on n.15 metriä eli kuvankäsittelyvaiheessa jouduin kuvia vielä hieman rajaamaan.

Tämän käpytikka perheen kuvaaminen on ollut haasteellista, koska valo on niukkaa ja olen joutunut käyttämään korkeita ISO arvoja ja täyttä aukkoa. Näin ollen kuvan laatu on kärsinyt ja terävyysalue jäänyt kapeaksi. Varsinkin lentävän tikan kuvaaminen on ollut vaikeaa. Aluksi käytin 500mm objektiivia telejatkeen kanssa ja näin otin potretit pois kuleksimasta. Lentävän tikan kuvaamisessa telejatke jäi pois ja ISO arvoja vaihtelin 1600 ja 3200 välillä. Pesäkolosta torpedon lailla lähtevän ja tulevan tikan vauhti on sitä luokkaa että 1/1600sek nopeus ei oikein vielä tahdo riittää. Vasta =>1/2000sek nopeudet alkoivat tuottaa tulosta, mutta tätä iloa ei vain aamulla riitä pitkään. Illalla on taas turha kuvata, koska valoa on vielä vähemmän. Tarkennuksesta sen verran, jotta ensin kokeilin jatkuvaa tarkennusta keskipisteellä, sitten jatkuvaa tarkennusta kaikilla pisteillä, mutta tulokset olivat huonoja. Siirryin siis manuaalitarkennukseen eli arvioin linnun lentoradan ja käsin säädin tarkennuksen kyseiseen kohtaan. Sitten vain odottelua ja kun lintu joko lähti pesäkolosta, kolon ulkopuolelta tai palasi koloon, painelin laukaisinta ja silloin tällöin tarkistin tuloksen kameran näytöltä. Jos tarkennus ei ollut kohdallaan, muutin sitä ja taas uusi yritys. Toki tikka ei aina käytä samaa lento reittiä, mutta sille ei voi sitten mitään. Jälkikäteen tarkasteltuani ns. onnistuneita kuvia 100% koossa, ei täydellisen terävää ruutua ole kuin muutama. Mutta melkein terävätkin ovat tässä tapauksessa ihan OK ja kelpaavat arkistoitaviksi.

Viime sunnuntaina näin sitten ensi kertaa poikasen pään kolon suulla. Punahattuinen pää vilahteli aina silloin tällöin, kun vanhemmat toivat kolon suulle ruokaa. Poikasten määrää en pysty arvioimaan, mutta mökä on kova. Tällä viikolla pitää muutamaan otteeseen käydä paikalla jos saisin poikasen ja edes toisen vanhemman samaan kuvaan.

Laiterintamalla ei mitään uutta, mutta tekisi mieli hommata pieni ja kevyt tele objektiivi. Turistimatkoilla en viitsi raahata isoa 500mm objektiivia ja joskus kävelyretkilläkin olisi mukava kantaa jotain kevyttä lasia mukana. Minulla on 70-200mm zoomi, mutta se on lähes poikkeuksetta liian lyhyt lintujen kuvaamiseen. Toki olen tätä pikku zoomia käyttänyt tilanteissa, joissa kohde on kesy tai maisemalliset arvot ovat mukana kuvassa, mutta aika harvoin kuitenkin. Vaihtoehtoina ovat pyörineet Canon EF300/4L IS USM, Canon EF400/5,6L USM ja Canon EF100-400/4-5,6L IS USM. Kaksi noista edellä mainituista olen aikoinaan omistanutkin, mutta tuota kiinteää 400mm olen vain muutaman kerran kokeillut. Jos tarkastellaan pelkkää kuvan laatua, niin tuo 400mm vie voiton. Tosin joskus millejä ei tarvitse olla niin paljoa ja vakaajallinen kiinteä 300mm olisi tällöin parempi vaihtoehto. Ja 1,4x telejatkeella pääsisin taas kuitenkin 400mm paremmalle puolelle. Aikoinaan omistamani 100-400 zoomi ei ääripäässä tuottanut toivottua kuvanlaatua, mutta uudet mallit ovat kuulemma huomattavasti vanhoja parempia. Toinen asia joka minua hieman huolestuttaa tämän zoomin suhteen ovat liikkuvat osat ja pölynkerääjän maine. Kovassa käytössä tämä objektiivi ei vain ole kestävintä laatua ja roskaa se kerää kameran kennoon pumppu zoomi ominaisuuden vuoksi. Tosin itse käsittelen kalustoani hyvin hellävaroin eli ehkä tämä kuitenkin voisi olla varteenotettava vaihtoehto. Alku syksystä pitäisi päätös tehdä ja palaan blokissani sitten tähän kun aika koittaa.

Lintukuvauksen kirja markkinoille tuli nyt keväällä teos, joka minun piti hankkia. Markus Varesvuon, Jari Peltomäen ja Unkarilaisen Bence Maten ”Lintukuvaajan käsikirja” on erinomaisen hieno kirja sekä vasta aloittaneelle että tällaiselle vanhalle kuvaajalle. Kirja on paksu, käsittäen 384 sivua ja kuvia teknisine tietoineen on paljon. On kiva lukea taustoja kuvien takaa eli miten kuvaustilanteeseen on valmistauduttu, miten ne on otettu jne. Lisäksi Bence Maten kokeilut ja ideat ovat mielenkiintoista luettavaa. En ole vielä päässyt kirjaa loppuun saakka, mutta jo ensi sivuista lähtien pidin lukemastani. Toki kirjassa esitetyt tekniset ohjeet, vinkit yms. ovat suurimmaksi tuttua, mutta aina sitä jotain uutta oppii.

Kesäkuussa pyrin vielä kuvaamaan, siis ainakin käpytikan elämää ja ehkä kohdalle osuu jotain muitakin lajeja. Heinäkuussa siirryn sitten kesälomalle ja kamera kulkee mukana turistikuvaajan roolissa. Hyvää kesää…..

ppie

_______________________________________________________________________________

Perjantai, 15.4.2011

Kevät etenee nyt vauhdilla ja kelitkin ovat suosineet. Tosin työkiireet ja muut kissanristiäiset ovat vieneet aikaa sen verran, että valokuvaus jäänyt muutaman viimeisen viikon aikana vähiin. Viime blogista onkin aikaa ja onkin aika raapustella tapahtumia tältä väliltä.
Maaliskuun loppupuolella käväisimme Tomi Muukkosen kanssa Virossa, Sörven lintuasemalla. Vajaan viikon reissuun sisältyi kotka kojua, piha kojua, muuten vaan valokuvausta meren rannan tuntumassa ja normaaleja lintuasema rutiineja.

Mati Martinsonin rannan kotka kojussa tuli vietettyä aikaa kolmena aamuna, yhteensä 16 tuntia, mutta tulokset olivat aika laihat. Vain yhtenä aamuna merikotka saapui hetkeksi haaskalle. En tiedä oliko isot putkemme, jotka törröttivät kojun suuaukosta se ongelma vai mistä johtui kotka lintujen arkuus. Tai sitten kohdallemme vain osuivat päivät, jolloin kotkilla oli muuta puuhaa. Yhden aamupäivän (7h) vietin pihan piiloteltassa, nokkavarpuset mielessä. Nokkavarpusia oli kuitenkin vain 2 yksilöä, joten rähinä kuvia ei syntynyt. Jokusen potretin sentään sain ja kun digiajan kuvat nokkanissestä ennen tätä ovat olleet kortilla, niin ihan hyvä näinkin. Alkuviikosta meri oli vielä täynnä ahtojäätä, mutta yhden yön aikana ne sitten katosivat ja vesilinnut saapuivat heti rannan tuntumaan. Majakka lahti oli jäässä koko reissumme ajan. Oli kiva taas piipahtaa Sörvessä ja kiitokset Mati Martinsonille koju järjestelyistä ja tietenkin Tomi Muukkoselle hyvästä retkiseurasta.

Välinepuolella tuli kamerareppu uudistettua. Jo toista vuotta olin haaveillut Kiboko repusta, jonka valttina on keveys ja tilavuus. Repun ulkoiset mitat ovat about samat kuin Lowepro Vertex 300 AW repussa, mutta muita yhtäläisyyksiä ei repuissa oikein sitten olekaan. Aikaisemmin, repun hankinnan on pysäyttänyt hinta, mutta nyt pistin silmät kiinni ja annoin luottokortin laulaa. Euroopasta kun reppua ei saa, niin piti USA:sta se sitten tilata. Paketti tuli USPS lähetyksellä (Jenkkien oma posti) alle viikossa Helsingin keskustan pääpostiin, josta kävin sen ostokuitin kera sitten noutamassa. Itse reppu maksoi 399$, mutta päälle tuli sitten postimaksut, vero ja tulli ja kokonaishinnaksi muodostui hulppeat 457eur.

Sitten itse repusta, jotta paino tyhjänä noin 2kg, Lowepro Vertex 300 AW taas 3,9kg (oman punnitukseni mukaan). Materiaalina on käytetty high-tech Dimension Polyant VX-21 kangasta, jota siis käytetään eteenkin purjehdus puolella, koska se on kevyttä ja kestävää. Reppu on jaettu kahteen erillisillä vetoketjulla avattaviin lohkoihin, joihin siis objektiivit yms. sijoitetaan. Toiseen sijoitin Canon 1D Mark IV + Canon EF500/4L IS USM (vastavalosuoja käännettynä) yhdistelmän ja toiseen muut objektiivit, akut, kaukolaukaisimen, telejatkeen jne. Näiden yläpuolelta löytyy sitten tilavuudeltaan pienemmät vetoketjulliset taskut, joihin voidaan sijoittaa muuta pienempää ja kevyempää tavaraa (suotimet, akut, linssisuojukset, puhdistusvälineet, pipo, käsineet yms). Kun täytin repun, jäi tilaa vielä 2-3 objektiiville, kun taas samalla kokoonpanolla Loweproo reppuni oli ääriään myöten täynnä ja jopa vetoketjun saaminen kiinni vaatii jo hieman voiman käyttöä. Repusta löytyy myös erillinen sadesuoja, joka on nopeasti vedettävissä repun päälle. Jalusta voidaan kiinnittää sivuun erillistä lenkkiä ja taskua hyväksi käyttäen. Lentokenttä kuljetusta varten kaikki repun hihnat saa piilotettua, niin ettei roikkuvia naruja tai hihnoja repsota sieltä täältä. Mitat myös sallivat repun kuljettamisen matkustamoon. Nyt kun olen käytännössä reppua käyttänyt toista kuukautta, niin olen hankintaan tyytyväinen. Itselläni kun selkä usein reistailee ja kun painosta nyt sain nipistettyä pari kiloa pois, niin helpottaa jo kummasti.

Pidempiä valokuvausreissuja ei ole nyt lähiaikoina näköpiirissä, mutta lyhyet vapaa-ajan jaksot pyrin kuitenkin pyhittämään valokuvaukselle täällä kotimaisemissa. Hyvää kevättä ja palaan taas blogin ääreen kun on sen aika.

ppie

_______________________________________________________________________________

Torstai, 24.2.2011

Palasin eilen kahden viikon lomamatkalta Thaimaasta, tarkemmin Phuketin saarelta. Kelit suosivat, ainoastaan viimeisen päivän iltana ropisi hieman vettä. Kamera oli mukana, mutta lintukakkulan olin jättänyt kotiin, koska kyseessä oli turistimatka ei lintukuvausretki.

Edellisen kerran olin Thaimaassa vajaa kymmenen vuotta sitten. Muutoksia oli tässä välissä tapahtunut ja jos käyn läpi negatiivisia, niin hinnat nousseet kuten kaikkialla maailmassa, mutta varsinkin Tuk-tuk taxit ovat korottaneet hintojaan huomattavasti ja ryöväävät turisteja nyt oikein kunnolla. Hieman yli kilometrin matkasta sai maksaa Patongin kaupungin alueella 200bath (n.5eur). Seuraavaan rantaan eli Karon beachin reunalle pääsi 350bath (8eur) summalla. Myös tuotteiden myynti kaduilla oli muuttunut agressiivisempaan suuntaan eli välillä oli tunne kuin olisin ollut Intian basaareissa. Ihmiset ovat edelleen pääosin ystävällisiä, mutta monessa Patongin alueen ravintolassa tarjoilu oli aika tylyä. Turistien määrä on myös kasvanut ja se näkyi myös rantojen likaisuutena. Edellisellä kerralla hotellini sijaitsi Karon rannalla ja sen hiekkaranta oli silloin erittäin siisti, mutta nyt pulloja, tupakantumppeja ja muuta roskaa oli siellä täällä.

Thaimaan lomaan kuuluu meri olennaisena osana. Itse uin ja snorklasin päivittäin ja merenalainen näkymä oli sanoin kuvaamattoman kaunis. Saarien laguunit ja niiden pienet valkeat hiekkarannat olivat kuin suoraan postikortista eli paratiisi maisemaa parhaimmillaan. Kävimme vaimoni kanssa muutamalla retkellä, jotka suuntautuivat merelle ja sen saariin.

Ensimmäisenä kävimme kuuluisilla Phi Phi saarilla. Pääsaari eli Ko Phi Phi Don on nykyään aikamoinen turistirysä hotelleineen ja kauppakujineen, mutta pienemmän saaren Ko Phi Phi Leen laguuneissa oli hieman rauhallisempaa. Matkasimme saarille isolla pikaveneella, joka vetää parikymmentä henkeä. Aallokosta johtuen matka oli kuoppainen, joten vesi roiskusi ja muutamilla vanhemmilla henkilöillä olivat oksennuspussit käytössä. Muutaman suunnitellun pysähdyksen jälkeen saavuimme pääsaarelle, jossa erkanimme muusta porukasta ja vuokrasimme pitkähäntäveneen kolmeksi tunniksi, hinta 1500bath. Kävimme läpi Phi Phi Lee saarta, uimme laguuneissa, snorklasimme kalaparvien seassa ja valokuviakin syntyi siinä samassa. Phi Phi Leellä on myös elokuvasta The Beach (Leonardo DiCaprio) tuttu ranta nimeltään Maya Bay. Lahdesta ja sen rannasta näyttää tulleen varsinainen pyhiinvaellus paikka, sillä rantaviiva oli täynnä turisti veneitä ja itse turisteja. Jos halusi rantautua piti maksaa muutama sata bathia per henkilö. Rannan metsikössä oli myös telttakylä, jossa voi yöpyä ja baari. Olin varannut Suomesta käsin hotellin pääsaarelta yhdeksi yöksi. Hintaa bungalowille kertyi n.105 eur. Huoneisto sijaitsi rinteessä ja parvekkeelta oli osittainen näkymä (puusto hieman peitti) pääsaaren lahdelle. Illallinen hotellin ranta ravintolassa oli myös ikimuistoinen. Yöllä meille piti seuraa ääntelevä lisko, joka vipelsi kattoa ja seiniä pitkin sinne tänne, pitäen outoa narskahtavaa ääntä. Seuraavana päivänä palasimme lautalla takaisin Phuket Towniin, josta oli kuljetus takaisin Patongin hotellillemme.

Toinen retki suuntautui pohjoiseen Phang Nga lahdelle, jossa sadat erikokoiset kalkkikivivuoret nousevat merestä. Täällä sijaitsee myös kuuluisa James Bond saari (Ko Tapu), jossa siis kuvattu osa elokuvasta "The Man With The golden Gun" (vuodelta 1974). Samalla reissulla tuli käytyä 1,2km pitkässä luolastossa, jossa liikuimme kanooteilla, jalan ja bambu veneillä. Luolamaisessa Buddha temppelissä, jossa sijaitsee makaava 46 metriä pitkä Buddha patsas. Ko Panyi muslimikalastajakylässä, joka lepää paalujen päällä.

Jos olet matkatoimiston järjestämällä lomamatkalla Thaimaassa on heillä tarjota nämä perus retket omasta takaa, mutta jos englannin kieli joten kuten sujuu, niin kannattaa varata retket itse, sillä tulee puolet halvemmaksi. Esimerkiksi Patongin kaupungissa on varmaan 100 metrin välein paikkoja/toimistoja, joista voit varata mieleisesi retken.

Kun kiikaria ei ollut matkassa, lintujen määrittämisestä ei tullut oikein mitään. Ainoa mainittava havainto oli Fregattilinnut, josta sain maailman eliksen. Fregatteja näin neljään eri otteeseen, suurimmassa parvessa oli 16 lintua. Kuvia otin matkalla 1193, joista muutama lintu maisemassa, loput maisemaa, ihmisiä, rakennuksia, tapahtumia jne. Olen avannut uuden kansion - Thailand - johon reissun kuvia pikkuhiljaa ilmaantuu.

ppie

_______________________________________________________________________________