Pääsivulle

Keskiviikko, 16.6.2010

Kesä on jo pitkällä vaikkakin lämpötiloista ei sitä huomaa. Kylmää on ollut aina toukokuun viimeisestä viikosta lähtien, jolloin kävin Tomi Muukkosen kanssa viikon Viron retkellä, tarkoituksena kuvata kesän laululintuja yms. Saavuttuamme Viroon su 23.5. oli vielä kesän tuntua, mutta jo seuraavana aamuna Tartossa oli kylmää ja kovan tuulen vuoksi ilman lämpötila tuntui vieläkin kylmemmältä. Majoituimme hieman kaupungin ulkopuolella olevaan Rehe hotelliin. Täällä olemme olleet aikaisemminkin ja hotellilta on lyhyt matka kuvauspaikoille. Kahden hengen huone maksoi 600EEK per yö. Sunnuntai illan ja maanantai aamupäivän kolusimme Aardlan tulva niittyjä, mutta aika laihoin tuloksin. Muistikortille tarttui jokunen lentokuva pikkulokista ja kelolla istuneesta kattohaikarasta. Valkosiipitiiroista, joita hieman odotimme näkevämme, ei näkynyt vilaustakaan. Mustatiirojakin oli vain muutamia.

Hieman epämiellyttävä kohtaaminen sattui Aardlan kala-altailla. Ajoimme altaat läpi autolla ja kun palasimme poistumistielle, oli puomi laitettu kiinni ja vanhempi pariskunta seisoi puomin vieressä. No keskustelusta ei oikein tullut mitään, koska rouva kävi niin kuumana ja mesosi kuinka olimme tulleet yksityisalueelle. Rahaa nyt ilmeisesti kaivattiin, mutta rouvan yksipuolinen huutaminen sai aikaan sen, ettemme viitsineet edes lompakkoa lähteä taskusta kaivamaan. Yritimme toki selvittää heille että olimme vain valokuvaajia, emme kalavarkaita ja kyllähän he sen ymmärsivätkin, mutta kun olimme ilman lupaa ajaneet altaille se riitti. Rouva mumisi soittavansa poliisille, otti matkapuhelimen käteensä ja jäimmekin sitten odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu. No, puhelua hän ei sitten saanut aikaiseksi ja jonkin ajan kuluttua puomi aukesi ja ajoimme vapauteen rouvan edelleen huutaessa peräämme. Enpä ole kuvausreissuillani ennen törmännyt vastaavaan vieraanvaraisuuteen.

Kun Tarton seutu näytti olevan linnuista vapaata aluetta, siirryimme Venäjän rajan tuntumaan Räpinään, Peipsi järven rannalle. Sieltä löytyikin pesivä valkosiipitiira kolonia, joista jokunen kuvakin irtosi. Tosin linnut liikkuivat laajalla tulvaniityllä ja piti suhteellisen pitkään odotella että edes joku linnuista eksyisi saalistamaan lähelle tien reunaa, jossa automme oli parkissa. Eli elämää suuremmat kuvat tästä hienosta linnusta jäivät edelleen odottamaan. Samalla paikalla oli myös mustatiiroja, pikkulokkeja ja lampiviklo.

Viro on pinta-alaltaan aika pieni maa ja yhdessä päivässä siirryimmekin aivan toiselle puolelle Viroa eli pääkohteeseemme, Matsalun alueelle. Majoitumme Haeskan kartanoon, josta käsin tahkosimme laajaa Matsalua ristiin rastiin. Lintuja oli todella vähän ja esimerkiksi yölaulajat olivat täysin kateissa. Parhaat retken kuvani syntyivät kartanon alueella, kun kuvasimme kottaraista pesä kolon läheisyydessä. Ja se paras sarja syntyi kaukolaukaisimen avulla. Objektiivina Canon 70-200mm/f4, manuaalitarkennus päällä ja tarkat millit 184. Jotta saisin lentävän kottaraisen pysäytettyä, jouduin käyttämään täyttä aukkoa ja ISO 1250 arvoa. Ensimmäiset yritykset menivät harjoittelun puolelle, koska oli vaikea saada lintua suhteellisen kapealle terävyysalueelle. Lopulta sain säädettyä tarkennuksen kohdalleen, ja yksi hyvä sarja irtosi. Näitä kuvia ei tarvitse jatkossa edes rajata, sen verran hyvin lintu osui sommittelun ja koon puolesta kennolle. Koko retken loppuajan viihdyimme siis Matsalun alueella, mutta valitettavasti kuva saldo jäi aika köykäiseksi. Muutama nakkeli kuva, kultarinta, tukkasotka, silkki-uikku, peippo ja taivaanvuohi jne, mutta kuvina aika perus kauraa. Kiitokset jälleen matkaseurasta Tomi Muukkoselle.

Toukokuun alussa sain postia Englannista, tarkemmin Veolia Environnement Wildlife Photographer of the Year 2010 (lyhyemmin se BBC:n skaba) kilpailun järjestäjiltä. Santahaminassa talvella ottamani varpuspöllö kuva oli päässyt finaali vaiheeseen ja pyysivät toimittamaan RAW ja TIFF tiedoston sekä tarinan kuvan ottovaiheesta teknisine tietoineen. Nykyään on helppoa kun kilpailuun osallistuminen ja nämä mahdolliset jälkitoimituksetkin tehdään netin kautta eli mitään kirjekuoria, paketteja yms. ei tarvitse enää postin välityksellä toimitella. Valitettavasti tällä viikolla sain sitten uutta sähköpostia kilpailun järjestäjiltä, jotta kuvani ei noussut palkinnoille saakka. No, hyvä saavutus kun muistaa että kilpailuun lähetetään vuosittain yli 40 000 kuvaa ja kolme muuta kuvaani oli vielä päässyt semifinaali vaiheeseen. Edellisenä vuonna jäin usean kuvan voimin semifinaalin, joten nousujohteisesti ajateltuna ensi vuonna sitten palkinnoille;-)

ppie

____________________________________________________________________________

Tiistai, 20.4.2010

Palasin tänään kymmenen päivän valokuvaus matkalta Lapista ja Norjasta. Matkassa olin ystäväni Tomi Muukkosen kanssa. Lähdimme lauantaina 10.4. junalla Rovaniemelle, josta jatkoimme autolla Utsjoelle. Matkalla pysähdyimme Kaamasessa, tarkemmin Neljän Tuulen Tuvassa, joka tarjoaa majoitus ja ravintola palveluja. Yrityksen omistajat ovat jo pitkään pitäneet talviruokintaa ja talon ympärillä pyöriikin kymmenittäin taviokuurnia, urpiaisia, tundraurpiaisia, muutamia lapintiaisia ja kuukkeleita. Lyhyen kuvaus session jälkeen oli meidän pakko jatkaa matkaa, sillä Utsjoella meitä jo odotti Jarmo Helander, joka kuljetti meidät moottorikelkka + reki yhdistelmällä ylös tunturiin kanalintukuvauksiin.

Majoitumme tunturi mökkiin, jossa vietimme kaksi yötä. Jarmo eli Jame kuskasi meitä pitkin tuntureita etsiessämme kiirunoita. Tarkemmin ottaen koirat hoitivat lintujen etsinnän, me vain korjasimme hedelmät kuvaamalla niiden löytämät/haistamat linnut. Kiirunat olivat kuitenkin kateissa, näimme vain muutaman yksilön ja nekin olivat arkoja. Yllättäen korkealla tuntureilla oli enemmän riekkoja kuin kiirunoita. Riekoista saimmekin jonkin verran kuvia, tosin valo olosuhteet eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta sää olosuhteille ei vain voi mitään. Nautimme kuitenkin tunturien rauhasta ja toisaalta niin kauniista ja samalla karuista maisemista.

Tuntureilta alas palattuamme matkamme jatkui Norjaan ja Vardön kaupunkiin. Meidän oli tarkoitus yöpyä tiistai/keskiviikko yö majatalossa ja sitten matkata legendaariselle lintuvuorelle Hornoyalle. Saavuimme tiistaina jo aikaisessa vaiheessa kaupunkiin ja Tomi tokaisikin, jotta jospa päästäisiin jo tänään saareen, koska Vardössä ei juurikaan ollut kuvattavaa, lukuun ottamatta sataman pikkukajavia. Tomi hoiti keskustelut sataman tiloissa ja kumivene kuljetus saareen järjestyi klo 17:00. Pienestä aallokosta huolimatta pääsimme saareen ja tavaroiden roudaus ylös majakan asuin tiloihin alkoi. Hieman vielä luminen polku oli raskas ja hiki virtasi. Saareen kun piti kuljettaa normaali kamera varustusten ja vaatteiden jne. lisäksi juomavedet, ruuat (ja vielä kahden päivän ylimääräiset, mahdollisen myrskyn varalta).

Majakan viereisessä asuintalossa on hulppeat tilat. Kolme kerrosta, joista kaksi ylintä pitää sisällään kahdeksan erinomaisessa kunnossa olevaa huonetta ja keittiön, WC:n ja suihkun. Sähkölämmitys ja vettäkin tulee kraanasta, mutta sitä ei suositeltu juomavedeksi. Ja kaikista huoneista on merinäköala! Vietimme neljä yötä kuvaten aamusta iltaan. Myöhään venyneet illat kuluivat kuvien läpikäyntiin ja ruokailuun. Maisemat olivat sanoin kuvaamattomat ja neljään päivään mahtui aurinkoa, vesi- ja lumisadetta. Lintuja oli tuhansia, lähinnä pikkukajavia, ruokkilintuja (lunni, etelänkiisla, pohjankiisla, ruokki, riskilä), isolokkeja, karimetsoja, harmaalokkeja ja merilokkeja. Pikkulinnut olivat sivuosassa, saaressa näimme vain 11 talitiaista, pulmusen, vuorihemppo parin ja muutaman parin luotokirvisiä. Varislinnuista näimme muutaman korppiparin, variksia ja pari harakkaa. Merikotkat aiheuttivat päivittäin paniikkia, lentäessään saaren yllä. Yllätyksenä tuli 2-3 myrskylintua, joista tosin itse en ehtinyt saamaan arkistointi kelpoista kuvaa.

Kuvaaminen saaressa oli lähinnä käsivaralta tapahtuvaa ja lihakset joutuivat koville, kun Canon 1D Mark IV + 500/4 yhdistelmää piti kannatella pitkiäkin jaksoja. Aurinkoisina päivinä olisi kevyempi kalusto ollut poikaa esim. Tomi käytti suurimmaksi osaksi Canon EF 400 f/4 DO IS USM objektiivia, joka soveltuikin hyvin tähän tilanteeseen. Sateisena päivänä tuli sitten enemmän käytettyä jalustaa, kun kuvasimme kalliokielekkeen lintuja. Lentokuvaus johti siihen että kuvamäärät nousivat korkeaksi. Otin saarella oloaikana 10 900 kuvaa, joka on henkilökohtainen ennätykseni. Toki olennaista ei ole kuvausmäärä vaan laatu ja matkan aikana kannettavalla tapahtuneen esikatselun jälkeen voin sanoa että laatuakin syntyi.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja kumivene tuli lauantaina noukkimaan meidät takaisin mantereelle. Neljä yötä + meno-paluu veneellä maksoi 1500NOK/henkilö (189eur) eli edullista, kun ajattelee puitteita, joista saimme nauttia. Paluumatkalla vietimme yhden yön Neljän Tuulen Tuvassa ja näin pääsimme taasen kuvaamaan paikan lintuja. Jo viikossa olivat ruokinnan lintumäärät pienentyneet, mutta valokuvaajalle riitti edelleen ikuistettavaa. Avaan myöhemmin tällä viikolla ”Norway 04/2010” kansion, johon päivittäin tulen lisäämään uusia kuvia. Aloitan kuitenkin Lapissa ottamillani kuvilla, jotka koostuvat pääasiassa Utsjoen tunturimaisemista, kanalinnuista, sekä Neljän Tuulen Tuvan lintutarjonnasta.

Kiitokset tunturiretken suunnittelijalle Jarmo Helanderille ja tietenkin matka kumppanilleni Tomi Muukkoselle.

ppie

____________________________________________________________________________

Keskiviikko, 24.3.2010

Kevät aurinko lämmittää jo mukavasti ja ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet. Yllättävää on ollut merialueen nopea aukeaminen jäistä. Kuvittelin että menee pitkälle kevääseen ennen kuin Helsingin merialue vapautuu jään otteesta.

Valokuvausrintamalla on ollut hiljaista. Käväisin Pietarissa ja kulttuuri tarjonnan ohella syntyi muutama lintukuva mm. pähkinänakkelista. Pietarin puistoissa nakkeli kun on aika tavallinen näky. Lisäksi sain tammitikasta eliksen. Lintu oli sen verran kaukana ja korkealla puun rungolla, jotta 70-200m objektiivini ei oikein riittänyt arkistointi kelpoiseen kuvaan. Tutkailin myös kameroiden hintoja. 7D maksoi about saman kuin Suomessa eli 1450eur. Canon 5D Mark II taas oli Pietarissa hieman kalliimpi.

Edellisen blogini jälkeen kamera kalustoni on vaihtunut peräti kahteen kertaan. Tammikuun lopussa hankin Canon 7D rungon, jolla kuvailin muutaman viikon ajan ottamalla noin 2500 kuvaa. Kyseinen runko on jo aika lähellä ammattitason 1D runkoja. Tarkennus nopea, kuvanlaatu hyvä, tosin alhaisilla ISO arvoilla hieman häiritsevää kohinaa. Tarkennuksen säätöpuolella paljon 1D runkojen ominaisuuksia. Jämäkkä magnesium runko, sääsuojauksella (mallia otettu filmikamera Canon EOS-1N rungosta) varustettuna. Huonoina puolina mm. valintakiekon liikuttaminen hanskat kädessä on hankalaa, virtakytkimen sijainti, jonka liikuttaminen muuttaa helposti myös valotuskiekon asetuksia.

Miksi luovuin kamerasta? Ongelmaksi muodostuivat epätarkat kuvat, joita syntyi helpoistakin tilanteista. Ensin luulin että on kyse tarkennuksen heitosta eteen/taakse ja jonka kalibrointi (AF Micro-Adjustment) korjaisi, mutta ei sittenkään. Vanhankaupunginlahden suulla otin yli 500 kuvaa koskikarasta, eikä terävää ruutua tahtonut löytyä millään. Lopulta luovutin ja vein sekä vanhan Mark III runkoni että 7D:n kauppaan ja vaihdoin ne Mark IV runkoon. Ongelman poisto tuli kalliiksi, mutta nyt taas teräviä kuvia syntyy. Muutama päivä tämän jälkeen löysin netistä artikkelin, jossa puhuttiin samankaltaisesta ongelmasta ja ratkaisusta siihen. Kamera pitäisi resetoida, ottamalla pieni lithium CR1616 paristo irti hetkeksi. Tämä paristo ylläpitää päiväystä, kellon aikaa yms. Tässä vielä linkki ohjeistukseen… http://www.tuomasheinonen.com/blog/?p=1281

Ensi kuussa kuvausmatka Lappiin ja Norjaan, josta sitten tarinaa ja tunnelmia seuraavassa blogissani.

ppie

____________________________________________________________________________

Keskiviikko, 27.1.2010

Pöllöilyä! Sitä on valokuvaus tänä talvena ollut. On ollut hienoa päästä seuraamaan pöllöjen puuhastelua ja samalla saada kuviakin aikaiseksi. Varsinkin varpuspöllö on veikeä kaveri, jota ei voi sanoa tylsäksi. Se liikkuu päivisinkin aktiivisesti, saalistaen myyriä ja hiiriä.

Helsingissä, Santahamina ja Seurasaari ovat osoittautuneet itselleni tänä talvena parhaiksi paikoiksi kuvata pöllöjä. Seurasaaressa nähtiin muutaman päivän sisällä peräti kuusi eri pöllö lajia. On myös ollut mukava kuvata, kun pitkästä aikaa on etelässäkin kunnon talvi. Puut kuurassa ja maisema kuin satu metsässä. Toivotaan että aurinkoiset talvikelit jatkuvat ja että niitä osuisi mahdollisimman paljon viikonlopuille, jolloin minulla on mahdollisuus päästä maastoon.

Kamerapuolella olen mietiskellyt Canon 1D Mark IV hankintaa. Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta, että joutuisin maksamaan about 3000eur väliin, jotta vaihto MarkIII => Mark IV onnistuisi. Onko uusi runko todella niin paljon parempi? Olenkin pohtinut toista vaihtoehtoa eli Canon 7D hankintaa nykyisen runkoni rinnalle. Tämä malli harppaa jo taas lähemmäksi näitä 1D proo runkoja ja hinta kuitenkin vain murto-osa Mark IV hinnasta. Nykyinen runkoni tulee kesäkuussa kolmen vuoden ikään ja riski ongelmille kasvaa. Lisäksi keväälle on suunnitelmissa kaksi ulkomaan matkaa, joten kahdella rungolla tuntisin oloni turvallisemmaksi. Jos tarkennus nopeudessa hieman menettäisinkin, niin saisin sen takaisin 1,6x kroppi rungon edulla. Tällä hetkellä suurimman osan kuvistani otan 500 + 1,4x yhdistelmällä, joka taas hidastaa tarkennusta noin 50%. 1,6x kroppi rungolla pääsisin milleissä jo aika lähelle nykyistä tasoa ilman telejatketta ja mahdollisen tarkennus nopeuden ero tulisi näin kuitattua. Toki tarkennus nopeuden lisäksi on tärkeä sen tuottama lopputulos ja kun kokemusta 7D:stä ei ole joudun turvautumaan nettiin ja muiden kokemuksiin.

Tarkennuspisteet Mark IV vastaan 7D. Mark IV:ssä on enemmän tarkennuspisteitä (45kpl) ja niistä ristikkäisiä (high-precision) on 39 kappaletta. Mutta, kun käytän suurimmaksi osaksi 500/4 objektiivia pääsen hyödyntämään vain ja ainoastaan keskimmäisen tarkennuspisteen ristikkäistä aluetta. Pitäisi siis olla objektiivi 2,8 tai sitä suuremmalla valovoimalla (tuosta oli muutamia poikkeuksia kuten esim. zoomit 17-40/4 ja 24-105/4). 7D:n kohdalla kaikki 19 pistettä ovat siis ristikkäisiä (standard-precision) ja toimivat aina 5,6 aukon objektiiveissa saakka. Keskimmäinen piste on sitten high-precision tasoa ja toimii vain 2,8 aukon tai sitä suuremman valovoiman omaavissa objektiiveissa.

Kuvan laatu Mark IV vastaan 7D. Korkeilla ISO arvoilla näyttäisi yhden aukon verran Mark IV tuottama kuva paremmalta (siis lähinnä kohinataso), mutta kuinka usein tarvitsen ISO 6400 tai siitä ylöspäin? Ammatti rungolle on luvattu sulkimen iäksi 300 000 laukaisua ja 7D:llä taas 150 000. Nykyään Canon runkojen päivitysväli on 2-3 vuotta, enkä nykyiselläkään rungollani ole päässyt edes puoleenväliin tuota 150 000 rajaa. Toki suljin voi hajota milloin vain eli tuo on nyt vain mittari, jonka Canon on julkistanut. Sääsuojauskin pitäisi olla kohdallaan, sillä olen lukenut 7D:n toimivuudesta aina Antarktiksen kovissa keleissä.

No, helmikuussa täytyy tehdä päätöksiä suuntaan jos toiseen.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 13.12.2009

Pimeää on ollut ja maastoon lähtökin on vaatinut erityistä itsensä tsemppaamista. Onneksi nykyajan kamerat mahdollistavat kuvaamisen vähäisessäkin valossa, tosin action kuvista ei kannata kuitenkaan haaveilla. Marjalintuja ei ole, kun ei ole oikein marjojakaan, joten metsiä on haravoitu pöllöt mielessä. Olenkin kierrellyt Santahaminan metsiä ristiin rastiin, mutta vain yksi tilanne on osunut kohdalle.

Launtaina olin matkalla Santahaminan Eteläkärkeen kun puhelin soi ja Juha Saari kertoi varpuspöllöstä, joka liikkui Kuperkeikan metsikössä. Suunnistin paikalle ja siellähän pöllö aktiivisesti liikkui puusta toiseen saalistamassa myyriä. Rensselit esiin ja seuraamaan pikku pöllön saalistusta. Kuvia alkoi syntymään, mutta tuntui että lintu hakeutui aina sille väärälle oksalle, jossa siis risuja viuhtoi sinne tänne. No, onneksi kuvakulmia hakemalla löytyi niitä aukkoja ja sain siis ihan hyvää materiaalia. Samalla sain seurata linnun saalistusta ja yksi syöksy maihin tuottikin tulosta ja myyrä jäi saaliiksi. Nopeasta tilanteesta sain kuvankin aikaiseksi, tosin kuvassa ei itse saalista näy. Hetken päästä tilanne oli ohi ja pöllö taas männyn oksalla saalis jaloissaan. Myyrän lintu piilotti puunkoloon, jonka jälkeen oli aikaa ottaa pienet päiväunet, kunnes saalistus taas jatkui. Muutama kuva vielä irtosi, mutta lopulta lintu katosi näköpiiristä, eikä sitä enään löytynyt.

Tänään suunnistin taas Santahaminaan, mutta lintuja ei kuvattavaksi osunut. Etekärjessä havaitsin minkin uimassa ja se rantautuikin muuton havainnointi paikan alapuoleiselle rantakalliolle. Otin kameran esiin ja varovasti lähestyin paikkaa johon minkki oli rantautunut. Varovaisuus oli paikallaan, sillä rantakalliot ovat tähän aikaan vuodesta liukkaita. Varovasti luistellen pääsin ehjänä alas paikkaan jossa viimeksi näin sen liikkuvan. Yhtäkkiä se kirmasi ohitseni kohti Eteläkärjen vallien kalliokoloja, jonne se sitten katosikin. Muutama kuva vauhdista, mutta päivän valoilla oli selvää ettei terävää kuvaa syntynyt. Parkkeerasin vallin eteen ja jäin odottamaan, josko minkki ilmaantuisi kallionkolosta esiin. Näin kävikin ja sain kuvia, joissa minkki kurkisteli kivenkolosta ja hetken päästä se ilmaantui kokonaan esiin ja nousi kahdelle jalalle pystyasentoon. Kotona sitten varmistui, että jokunen teräväkin kuva oli joukossa, sillä nopeudet olivat aika alhaiset ja kuvasin vielä käsivaralta.

Canon 1D Mark IV ei ole vielä tullut markkinoille. Ensi viikolla ilmeisesti jossain päin maailmaa ensimmäiset tilaajat saavat oman runkonsa ja varmaan Suomeenkin vielä tämän vuoden puolella ensimmäiset ilmaantuvat. Itse edelleenkin mietiskelen, missä vaiheessa mahdollisesti kameran hankin. Tuo hinta kyllä tuntuu hurjalta eli toivottavasti saan Mark kolmosestani riittävästi vaihdossa, jos ja kun teen hankintapäätöksen.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 1.11.2009

Viime viikot ovat olleet työn täyteisiä eikä valokuvaamiseen ole aikaa liiemmälti riittänyt. Taitaa olla jo vakio selitys sille ettei kuvaamaan pääse tarpeeksi. Tälle viikolle otin kuitenkin pari loma päivää ja ne osuivatkin säiden puolesta hyvään saumaan. Pitkästä aikaa valoa ja sehän passasi.

Torstain vietin Santahaminassa ja sieltä irtosi minulle ja paikalle uusi Santis pinna eli isokirvinen. Vuosia lajia on jo odoteltu ja nyt se viihtyi Eteläkärjen valleilla kolmisen päivää. Lintu oli löytynyt jo tiistaina ja Jukka Haapala oli saanut siitä kuvia, joiden avulla lajimääritys oli varmistunut. Itse en kuvia linnusta saanut, sillä se viihtyi korkeassa heinikossa ja mahdollisuudet hyvän kuvan saamiseksi olivat sen verran haastavat että luovutin jo puolen tunnin yrityksen jälkeen. Päivän aikana muistikortille tallentui kuvia pohjantikasta, järripeiposta ja isolepinkäisestä. Naaras pohjantikka viihtyi Eteläkärjen kallioisen rantaviivan männyssä kymmenisen minuuttia ja sain omasta mielestäni hyviä laji kuvia. Järripeippo taas oli smyygari, joka halusi käydä ruokinnalla, mutta arkaili ja pysyi piilossa männyn oksistossa. Muutama tilanne kuitenkin syntyi ja lintu tallentui kortille. Isolepinkäinen istahti muutaman kerran kelolle, mutta en päässyt tarpeeksi lähelle.

Perjantaina matkasin hautausmaalle, sillä muutaman vuoden tauon jälkeen pähkinänakkeli oli löytänyt jälleen tiensä Hietaniemen hautausmaalle. Jännää, että lintu viihtyy aivan samalla alueella, kuin lajin edellisen vierailun aikana. Arkistossa on jo sen verran hyvää materiaalia samoilta paikoilta, joten parantaminen oli vaikeaa. Lisäksi kyseisenä päivänä lintu ilmaantui pähkinöille harvakseltaan, joten kuvamäärä jäi pieneksi. Toivottavasti tällä kertaa lintu viihtyy pidempään ja saisin myös talvisia kuvia linnusta.

Viikonloppuna ei sitten enää onnea ollut ja kamera pysyi repussa. Etsin pöllöjä Santahaminan metsistä, mutta turhaan. Toivelistalla ollut jo pitkään varpuspöllö, mutta kohtaaminen on edelleen hakusessa. Pöllöjä on kuitenkin runsaasti kertynyt etelärannikolle, joten jospa talven aikana onnistaisi.

Canon julkisti uuden proo rungon, tyyppi nimeltään Canon 1D Mark IV. 16.1MP kenno, 10fps, tarkennusta uudistettu mm. ristikkäisiä tarkennuspisteitä peräti 39, tarkennuspisteiden valintoja monipuolistettu, tarkennus algoritmit muutettu , HD-tason video, kaksi DIGIC 4 prossua antamassa vauhtia jne.. Ja kaikelle tälle hinta vain 4700eur. Tulee myyntiin joskus joulukuussa. Ei taida rahat riittää tuollaiseen joululahjaan, joten täytyy siirtää mahdollinen rungon vaihto ensi kevääseen. Muutenkin hyvä katsoa ja odottaa, mitä mieltä käyttäjät ovat. Onko tarkennus oikeasti parantunut, miten uudet ominaisuudet hyödyntävät lintukuvaajaa käytännössä, löytyykö bugeja jne. Myös RAW kuvaajaa haittaa usein se, että uutta runkoa tukevat konvertteri softat tulevat jälkijunassa. Canonin oma konvertteri softa, joka tulee uuden rungon mukana on valitettavasti vielä niin kömpelö, ettei siitä ole käyttämäni C1:n haastajaksi.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 4.10.2009

Palasin eilen illalla viikon kuvausmatkalta Virosta. Lähdimme Tomi Muukkosen kanssa viime viikon lauantaina Sörven lintuasemalle Saarenmaalle. Olimme varanneet laivaliput Tallink varustamon laivaan, joka lähti klo 08:30. Matkareitti käsittää kaksi lauttamatkaa ja ajokilometrejä Viron puolella noin 270.

Lukitsin kotioveni aamulla puoli kahdeksan kieppeillä ja lintuaseman oven avasin iltapäivällä viiden aikaa eli matkaan kului noin. 9,5h. Matkan varrella kävimme syömässä ja ruokakaupassa Saarenmaan ainoassa kaupungissa, joka on nimeltään Kuressaari. Tarkoitus oli hankkia kerralla koko viikon ruokavaranto ja tarvittaessa tehdä lisähankintoja lähiseudun ainoassa kaupassa - Laadla Poodissa. Tämä pieni kyläkauppa sijaitsee about kahdeksan kilometrin päässä lintuasemalta.

Sörven lintuasemana toimiva talo käsittää kolme makuuhuonetta ja keittiön. Lämmitystä varten kahdessa huoneessa on sähköpatteri ja kaksi puilla lämmitettävää uunia. Sänkyjä on 9, vesi haetaan kaivosta (jos ei ole tyhjä), puilla lämmitettävä sauna löytyy pihalta, päähuoneessa on tietokone ja pieni kirjasto (romaaneja, tietokirjallisuutta, lintukirjoja jne.) ja langaton nettiyhteys toimii koko talossa. Lintuhavainnot ja päiväkirja löytyvät netistä osoitteesta www.vironlintuseura.fi.

Ensimmäinen aamu alkoi vesisateella, eikä netistä haetun sääennusteen mukaan kovin hyvää ollut jatkossakaan luvassa. Oli vain mukauduttava tilanteeseen ja kuvattava vaikka vesisateessa. Onneksi pihan marjapuut tarjoavat jo jonkin verran kuvattavaa eli asemalta ei tarvitse huonon kelin vallitessa lähteä kymmentä metriä kauemmaksi. Tällä kertaa marjapuut tuottivat hyvää kuva materiaalia seuraavista lajeista: mustapääkerttu, peukaloinen, laulurastas, hippiäinen, viitatiainen, rautiainen, pikkukäpylintu, pajulintu ja punarinta.

Viikkoon osui onneksi myös puolipilvistä keliä ja hienoja iltavaloja, joita säestivät upeat pilvimuodostelmat. Parhaat kuvaussessiot osuivat Looden rannoille, joilla syntyi retken parhaat maisema- ja lintukuvat. Loode sijaitsee luoteessa noin kahdeksan kilometrin päässä asemasta. Yhtenä parhaimmista mainittakoon vanha pikkulokki, jonka Tomi löysi lahden pohjukasta. Lintu teki ruokailulentoa aivan rannan tuntumassa ja oli hyvin kuvattavissa. Vedenpintaa viistävät suosirriparvet tarjosivat myös kuvaajalla mahdollisuuksia. Kovalla tuulella Loodessa on mahdollista kuvata myös lokkeja, jotka liitävät hitaasti aivan rantaviivaa pitkin. Myös laulujoutsen pari on tuttu näky lahdella.

Viikko kului nopeasti ja sateesta huolimatta kuvamateriaalia syntyi runsaasti. Suljinta tuli laukaistua 5560 kertaa. Saarenmaa on myös punkkien paratiisi ja sainkin yhden sellaisen polvitaipeeseeni. Onneksi huomasin sen ajoissa ja aseman punkki pihdeillä se irtosi näppärästi. Toki pitää vielä jatkossa seurata puremakohtaa. Sörven lintuasema ei vedä linnuista kiinnostuneita enää samalla tavalla kuin muutamia vuosia sitten. Saapuessamme asemalla oli paikalla vain kaksi veteraania, Gustav Nordenswan ja Jukka Hauru. He poistuivat viikon puolivälissä ja perjantaina paikalle saapui Seppo Ekelund, hänkin vain viikonlopuksi. Lintumuuton osalta syksy on ollut heikko ja se näkyi myös Sörvessä. Petolintuja muutti hyvin vähän ja pikkulintu puolella peippo muutto oli aikaisempiin vuosiin verrattuna heikkoa. Toki parhaana päivän niitä meni joitain kymmeniä tuhansia, mutta se on kuitenkin aika vähän. Tiaisia oli myös yllättävä vähän liikenteessä.

Matkan aikana otettuja kuviani ilmestyy seuraavan parin viikon ajan päivittäin sivuilleni ja ensimmäiset olen jo laittanutkin esille. Kiitokset hyvästä matkaseurasta Tomi Muukkoselle ja aseman miehittäjille, Gustav Nordenswanille, Jukka Haurulle, Seppo Ekelundille ja iltahuudon koordinaattorille Mati Martinsonille.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 6.9.2009

Työkiireet ovat verottaneet kuvaus aikaa ja kuukauden aikana olenkin päässyt maastoon vain muutaman kerran. Viime viikon sunnuntaina kävin Viikissä tavoitteena saada kuvia punakaulahanhesta. Muutaman tuhannen valkoposkihanhi massan joukossa kun on viihtynyt punakaulahanhi jo joitain viikkoja.

Saavuin paikalle alkuillasta ja lintu löytyikin nopeasti muiden kuvaajien opastuksella. Lintu oli kuitenkin liian kaukana eli pellon toisella laidalla, jossa ei ole lupa liikkua. Joten piti fundeeata reitti, josta lintu ehkä lentäisi kun ne siirtyisivät seuraavaan ruokailu pisteeseen. Vajaan kahden tunnin odottelun jälkeen lintu lähti parin kymmenen valkoposkihanhen mukana kohti Viikin luoteista kulmaa. Olin aika hyvin kohdalla, mutta lintu pysytteli pahasti muiden takana ja kuvan saaminen oli vaikeaa. Tilanne oli ohi viidessä sekunnissa ja tulokset jäivät aika laihoiksi. Toki jälkikäsittelyllä sain yhden julkaisu kelpoisen kuvan väsättyä.

Jälleen kului viikko ja lauantai aamupäivällä päätin mennä Santahaminaan, seuraamaan lintujen syysmuuttoa. Heti saavuttuani paikalle huomasin että petoja oli liikenteessä. Siirryin Eteläkärjen pohjois kalliolle, jossa Ulla-Maija Vainikka ja Paul Segersvärd olivat jo aamun sarastuksesta saakka staijanneet. Pikkulintuja oli myös ollut aamulla liikenteessä ja mm. metsäkirvisiä oli muuttanut 835 yksilöä.

Varpushaukkoja muutti tasaiseen tahtiin ja pieniä mehiläishaukka tolppiakin ilmestyi pohjoiselle taivaalle. Kamera oli koko ajan valmiina jos pedot tulisivat kuvausetäisyydelle. Muutama läheltä piti tilanne syntyikin, mutta hieman liian kaukaa pedot kuitenkin muuttivat. Klo 14:37 huomasimme taivaalla suohaukan, joka heti osoittautui sirosuohaukaksi. Teräväsiipinen lintu lensi kevyin siiveniskuin kohti etelää. Nopeasti kamera esiin ja juoksu jalkaa hieman lähemmäksi linnun lentorataa. Sain kuvasarjan, tosin aika kaukaa, mutta uskoimme että tuosta jälkikäteen määrityksen saisi aikaiseksi.

Siirryin vielä illaksi Viikkiin kuvaamaan jouhisorsia ja kun iltauutisten aikaan saavuin kotiin, purin pikaisesti muistikortin ja lähetin kuvat suohaukasta Ultsille ja Patelle. Pian jo kuvia tutkailtuamme selvisi että lintu oli arosuohaukka. Tomi Muukkonen lähetti kuvasarjan vielä peto asiantuntijalle – Dick Forsman, joka vahvisti että kyseessä on vanha arosuohaukka naaras.

Päivän petomuutto saldo oli varpushaukka 151, mehiläishaukka 43, ruskosuohaukka 4, sinisuohaukka 2, sääksi 4, tuulihaukka 5, nuolihaukka 5, merikotka 1. Eli varsin hyvä petopäivä Santahaminassa.

Kamerarintamalla Canon vihdoinkin julkisti uuden rungon – Canon EOS 7D. Peräti 18Mpix kenno 1,6x croppi rungolla, jossa jauhaa DIGIC 4 tupla prosessori. Kuvanopeus 8fps, RAW-kuva puskuri 15 kuvaa (JPG 126 kuvaa) ja 19-pisteen AF, jossa kaikki tarkennuspisteet ristikkäisiä. Kamera näyttäisi sijoittautuvan 1-sarjan ja ns. kymppisarjan runkojen väliin. Suomessa tällä hetkellä hinta halvimmillaan 1595eur. Ihan hyvältä vaikuttaa, varsinkin jos AF-tarkennusta on saatu kehitettyä ja kohina pysyy noilla pixeli lukemilla hallinnassa. Esituotanto yksilöillä otettuja kuvia onkin jo nettiin ilmaantunut, mutta niistä ei kovin kummoisia johtopäätöksiä kannata vielä tehdä. Kauppoihin runko tulee syyskuun aikana.

ppie

____________________________________________________________________________

Tiistai, 4.8.2009

Hieman yli kuukausi on kulunut edellisestä blogistani ja nyt eletäänkin jo syksyn alkua. Heinäkuussa pidin kesälomani ja vietin sen normaalin tapaan Pietarissa. Kamera oli mukana, mutta lintulasin olin jättänyt kotiin. Tuli kuvattua lähinnä Pietarin keskustan rakennuksia, tapahtumia yms.

Loman jälkeen on aina vaikeaa palata arkirutiineihin, varsinkin duuniin ja aikaisiin herätyksiin. Viikonloppuna arkistoin kuvia ja sunnuntaina kävin ulkoiluttamassa kameraa Viikissä. Tien poskesta löytyi poikasiaan syöttävä ruokokerttunen ja kuvia syntyi hieman normaalista poikkeavassa ympäristössä. Samassa yhteydessä pikkuvarpusistakin syntyi muutama tiedosto.

Nikon on taas ollut ahkera ja julkistanut pari uutta runkoa. Varsinkin D300s tuntui ihan mielenkiintoiselta, eteenkin kun tiedotteessa hinnaksi mainittiin 1800$. Edulliseen hintaan tuo olisi tarjolla, mutta Suomen hintoja kun tarkastelin, niin ei näkynyt niissä dollarin ja euron kurssieroa vaan luvun perässä dollari oli vain muutettu euroksi.
Vastaavasti Canonin hiljaiselo vain jatkuu, tosin huhuja uudesta Mark IV rungosta edelleen foorumeille tippuu. Jos Canon meinaa Nikonin perässä pysyä, olisi syytä lähiaikoina julkistaa muutama uusi runko eli tuo Mark IV ja 50D tilalle myös uusi. 50D on ollut hieman pettymys, varsinkin kuvan laatu. Moni 40D:n omistaja onkin pitänyt nykyisestä rungostaan kiinni eikä ole siirtynyt tähän uudempaan. Pelkkä pikseli tason nosto kun ei tee autuaaksi.

Tuossa eräällä luontokuva foorumilla oli puhetta Canon telejatkeiden vaikutuksesta AF-nopeuteen. Canon 1,4x hidastava vaikutus on keskimäärin 50% ja 2x jatkeella 75%. Osallistuin myös itsekin kyseiseen keskusteluun ja muistelin hieman virheellisesti, jotta tuo ero olisi ollut suurempi. Tarkistin asian vielä jälkikäteen Canonin dokumenteista ja noinhan se on, vaikka ero käytännössä siis tuntuu suuremmalta.

Kesäkelit siis vielä jatkuvat, mutta katsotaan mitä alku syksy tuo tullessaan kuvausrintamalla.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 28.6.2009

Kesäkuu on jo ehtoon puolella, mutta itse kesä on nyt parhaimmillaan. Lämpöä riittää ja monilla lintulajeilla on jo poikaset maastossa. Metsässä kun kävelee, niin poikasten ääniä kuuluu sieltä sun täältä. Osa äänistä tulee pesistä, osa oksilla ja maanpinnan tasolla häärivistä poikasista.

Valokuvaus on Bulgarian retkenkin jälkeen jatkunut aktiivisena ja ihan hyvää materiaalia on syntynyt. Lähinnä olen viettänyt aikaa Santahaminassa, Likolammen liepeillä. Kirjosieppo pesii aivan rannan tuntumassa ja koiras lintu onkin tottunut vierailuihini. Paljon erilaista kuva materiaalia on tästä yksilöstä syntynyt.

Punakylkirastaan pesä löytyi myös samaisesta metsiköstä. Pesä sijaitsi noin metrin korkeudella ja muutenkin maasto sopi hyvin valokuvaukseen. Pääsin kuvaamaan perheen ruokailua, kun emo toi ahkerasti mato aterioita poikasilleen. Tosin poikaset olivat jo sen verran isoja, että tätä herkkua ei kestänyt kuin yhden päivän. Kuvauspäivänä oli jo muutama poikanen maastossa ja loput olivat kadonneet, kun seuraavana päivänä kävin paikalla.

Samaisessa metsässä on myös peukaloisen reviiri ja äänellä olen muutamaan otteeseen yrittänyt saada linnun kuvashollille. Tämä yksilö ei vain ole yhteistyökykyinen, joten hyviä kuvaustilanteita ei ole syntynyt. Tosin kerran lintu teki poikkeuksen ja kävi puun kannon luona, johon olin äänilaitteen sijoittanut. Tietenkin sähläsin parhaan tilanteen, mutta muutaman kuvan sentään sain.

Kalusto uutisia eli kamera ja kakkulat tulivat kalibroinnista pari päivää sovitusta aikataulusta myöhässä. Mitään mullistavaa eroa en ole huomannut. Ehkä olin edellisessä blogi kirjoituksessani hieman liian kriittinen markki kolmosta kohtaan. Ei se nyt missään nimessä huono ole, mutta sitä kun toivoisi aina parempaa. Tällä nyt on tultava vain toimeen ja kyllähän runkoni on keskimäärin hyvin toiminut. Muutama tilanne jäi vain Bulgarian reissulla harmittamaan, mutta se siitä. Huhut uudesta rungosta eli markki nelosesta ovat kiihtyneet ja kutina on sellainen, että syksyllä se tulee. Tulen tällä kertaa tutkimaan ja kuulostelemaan pitkään, ennen kuin uuteen runkoon siirryn. Nykyisellä rungolla olen nyt ottanut yli 50 000 kuvaa, joten on tässä vielä jonkin matkaa jäljellä jos meinaan sulkimelle luvatun 300 000 rajan saavuttaa.

ppie

____________________________________________________________________________

Maanantai, 1.6.2009

Olin viikon kuvausmatkalla Bulgariassa kuvaajaveli Tomi Muukkosen kanssa. Sillanpääasemana toimi turistirysä Sunny Beach ja hotellina Svejest. Hotellissa ei onneksi tarvinnut juuri aikaa viettää, sillä vuokrasimme jo heti ensimmäisenä aamuna auton, jolla pääsimme kuvauspaikoille. Pohjoisessa kävimme aina Kaliakrassa saakka ja etelässä Kreikan raja oli vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. Ajokilometrejä kertyi toistatuhatta.

Vuokrasimme siis pienen Opel Corsan, joka mielestämme toimi yllättävänkin hyvin. Vanteet ja renkaat olivat jo parhaat vuotensa nähneet, mutta muuten 100 000 km mittarissa ei juurikaan ajossa tuntunut. Vuoristoteillä ja hieman vaikeammassakin maastossa pieni, mutta pippurinen automme toimi moitteettomasti. Kyseisen menopelin päivävuokra oli 26 euron kieppeillä eli aivan kohtuullinen hinta.Pakollisen hotellissa yöpymisen jälkeen, suuntasimme vuoristoon eli alueelle, jota kutsutaan nimellä Eastern Rhodopes. Meille oli korppikotka koju varattuna heti seuraavaksi aamuksi, joten illaksi meidän piti ehtiä korppikotka keskukseen, Madzharovo kylän liepeille.

Herätys jo klo 03:00 jälkeen ja tapaaminen klo 04:00 oppaamme Marinin kanssa. Piilokoju sijaitsi vajaan tunnin päässä korppikotka keskuksesta ja koska oli pimeää, tarvitsimme oppaan viemään meidät paikanpäälle. Odotukset olivat korkealla saavuttuamme piilokojulle. Piilokojuna toimiva rakennus on kivestä ja betonista kasattu ja sen aikaisempi historia on hieman epäselvä. Sanotaan että se on toiminut karjan sisätilana. Purimme tavarat ja aloitimme kuvaus valmistelut. Hiljaa piti olla ja putki piti tähdätä etukäteen haaskana toimineen lampaan vieressä olevalle kivelle. Klo 05.30 alkoi kuulua siipien suhinaa ja korppikotkien muminaa. Mutta jotain sitten tapahtui, sillä ennen ensimmäistäkään kuvaa, linnut kaikkosivat viereisen vuoren huipulle. Mikä aiheutti paniikin, jäi epäselväksi. Paikalla liikkuu koiria ja paimenia, joten olisiko siinä ollut syy, en tiedä. Myöhemmin linnut tulivat noin 100m päähän haaskasta, mutta eivät missään vaiheessa tulleet syömään tai edes kuvaushollille. Onneksi haaskan ympärillä pyöri pikkukorppikotka, josta saimme potretti kuvia, tosin jo hieman kovassa valossa. Tämäkään lintu ei koskaan mennyt itse haaskalle ruokailemaan. Olivatkohan korppikotkat olleet tällä kertaa niin kylläisiä, ettei pakottavaa tarvetta haaskalle tuloon ollut. Klo 11:00 jälkeen sitten lopettelimme, koska linnut olivat jo kokonaan kaikonneet lähiympäristöstämme.

Koska vuokrattu piilokoju projektimme hieman petti, saimme kuitenkin mahdollisuuden samaan hintaan viettää seuraavan aamun toisessa kojussa, joka sijaitsi keskuksen yläpuolella olevan rinteen huipulla. Siellä raatona toimi lehmä. Hanhi- tai munkkikorppikotkia emme tässäkään paikassa onnistuneet kuvaamaan, mutta onneksi pikkukorppikotka ei pettänyt meitä tälläkään kertaa. Vuoristossa vietimme vielä yhden päivän – kalliokiipijä projektissa, jonka jälkeen siirryimme takaisin Mustanmeren äärelle, haikara ja pelikaani kuvauksiin.

Pelikaani miehenä tunnettu Russi Ivanov kuljetti meitä veneellään Burgasin kaupungin kupeessa sijaitsevalla lintu järvellä. Kiitokset Russille majoituksesta, veneen kipparoinnista ja mahdollisuudesta kuvata kohteita piilokojusta. Teimme myös yhden päivän retken pohjoiseen Kaliakran niemelle, kuvaten mm. nunnnataskuja ja arokiuruja. Viimeinen päivä kului Sunny Beachin läheisyydessä riuttatiirojen ja pitkäjalkojen parissa.

Kalustosta sen verran että Canon 1D Mark III ei tarkennuksen osalta toiminut toivomallani tavalla. Huhtikuun lopulla tehty peilimekanismin vaihto oli vain huonontanut tarkennuksen toimintaa. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi kameraani pitänyt jättää osto hetkellä (06/2007) siinä oleva firmware versio. Päivitykset ja osien vaihdot ovat oman kamerani osalta vieneet tarkennuksen toimintaa vain huonompaan suuntaan. Pilvisellä kelillä tarkennus toimi suhteellisen hyvin, mutta lämpimässä auringon paisteessa, jopa paikallaan olevan kohteen kanssa oli vaikeuksia. Epäteräviä kuvia syntyi liikaa. Kamerani lähtee siis jälleen kerran huoltoon.

Bulgaria on halpa maa, ravintolassa olut maksaa 1eur ja lounaan/illallisen saa Sunny Beachin ulkopuolella alle viidellä eurolla. Ihmiset ovat ystävällisiä ja useimmiten asiat sai hoidettua englannin kielellä.

Suuret kiitokset matkan organisaattorille ja matkakumppanilleni Tomi Muukkoselle.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 10.5.2009

Kevät etenee nopeasti ja vauhdissa on välillä vaikea pysyä. Vapun tienoilla vierailin muutamaan otteeseen Espoon Suomenojalla kuvaamassa vesilintuja ja lähinnä punasotkaa. Potretteja syntyi kiitettävästi ja muutama onnistunut lentokuvakin. Tosin parantamisen varaa jäi ja ehkä yritän vielä muutmaan otteeseen, kunhan maisema muuttuu hieman vehreämmäksi. Puut ilman lehtiä ja karu kaislikko jättivät veden värin hieman kylmäksi ja olikin vaikea löytää kuvasupaikkoja, joissa linnut hyvin esillä ja vedenpinta luomassa väriä kuvaan.

Tänään suunnistin Santahaminaan ja Likolammelle. Ainakin 13 mustakurkku-uikkua oli pienen lammen eri osissa. Paritteluvaihe ja pesänrakennus puuhat olivat täydessä käynnissä. En vain löytänyt tällä kertaa sopivia kuvakulmia, joten keskityin lammen rannalla laulavaan kirjosieppoon. Lintu oli löytänyt sopivan pöntön eli vain puoliso puuttui. Lintu olikin aktiivisesti äänessä, joten eiköhän morsian pian löydy. Lintu oli suhteellisen kesy, joten kuvia syntyi runsaasti. Muutama peippokin lensi etsimen eteen, joten olin tyytyväinen lähes kuuden tunnin kuvaussessioon. Jalustasta tosin katosi jalan kuminen kenkä, enkä sitä löytänyt etsinnästä huolimatta. Täytyy soitella alkuviikosta Fotofennicaan, jos sellainen löytyisi fotokauppiaan hyllyltä. Monopodista on kyseinen osa kadonnut jo kahdesti, joten pitäisi kai ostaa usemapi sellainen varastoon.

Kamerani kävi ennen Vappua sovitussa tarkennus huollossa. Ei mennyt ihan putkeen. Homman piti hoitua saman päivän aikana, mutta yllättäen menikin lähes kolme päivää, kun eivät viitsineet ilmoittaa työn valmistumisesta. Kotona sitten huomasin, että etsimen kautta näkyvästä valotusajasta oli yksi merkki pimeänä, joten takaisin huoltoon. No, taas jäin odottamaan ja lupasivat soittaa heti kun korjattu. Ei taaskaan soittoa, mutta onneksi otin edellisestä kerrasta opiksi ja soitin heti seuraavana aamupäivänä ja sain kamerani pois hyllyltä pölyttymästä. Virtpaiiri oli vaihdettu, joten olin helpottunut että tämä oli tässä. Huollon jälkeen on tullut enemmän otettua pönö kuvia, joten en ole vielä havainnut suurta muutosta seuranta tarkennuksessa. Muutaman punasotka testin perusteella, ehkä pysyy nyt paremmin kiinni kohteessa. Vaatii kuitenkin enemmän liikkuvien kohteiden kuvaamista, ennen kuin voin sanoa, että merkittävä parannus entiseen on tapahtunut.

ppie

____________________________________________________________________________

Perjantai, 17.4.2009

Pääsiäinen tuli ja meni. Myös vajaan viikon mittainen lomani alkaa olla loppusuoralla. Mitä sitten jäi viikosta käteen? Muutama onnistunut kuvaus sessio, mutta käytettyyn aikaan nähden ei nyt hirveästi onnistumisia kertynyt. Viime viikon lauantaina pääsin hyvässä valossa kuvaamaan valkoselkätikkaa Santahaminassa, keskiviikkona puukiipijää Kallvikissa ja torstaina naurulokkeja Suomenojalla. Ja tähän väliin muutamia muita räpsyjä sieltä täältä.

Normaalisti olen viettänyt kuvaus lomani aina jossain muualla kuin koti kaupungissani Helsingissä. Taidan jatkossa palata vanhaan ja hyväksi osoittautuneeseen käytäntöön takaisin ja siirtyä tulevina loma kausina aidan toiselle puolelle, jossa tunnetusti on kaikki paremmin. No, ei tämä nyt aivan niin surkeaa ollut, kuin voisi tekstistäni päätellä. Tuli ulkoiltua runsaasti ja mielekin lepäsi, kun ei tarvinnut työasioita mietiskellä.Seuraava kuvaus lomani onkin sitten toukokuun lopulla ja määränpääni viikon reissulla on Bulgaria.

Kamerareppu teki tenät maanantaina. Vetoketjun sauma hajosi ja yritykseni korjata sitä vain pahensi asiaa. Lopputoloksena myös itse vetoketju hajosi. Ei muuta kuin kauppaan uutta reppua ostamaan. Olin jo jonkin aikaa haaveillut maailmalla suuren suosin saaneen Gura Gearin - Kiboko repun ostamista, mutta reppua pitää jonottaa aina toukokuun lopulle saakka. Eli pienen tutkinnan jälkeen vaihtoehdoiksi jäi kolme mallia. Rikkontunen tilalle vastaava eli Lowepron Photo Trekker tai saman valmistajan uudempaa mallistoa edustava Vertex 300. Kolmas mahdollinen olisi Tamracin Expedition 8x. Suurin ongelma on Canon 1D Mark III + Canon EF 500/4 L IS USM yhdistelmän mahduttaminen kamerareppuun. Pituutta yhdistelmällä on 47cm ja syvyyttäkin 16cm. Lisäksi ulkomaan reissuja silmällä pitäen repun olisi alitettava lentämisen käsimatkatavaran max. sallittu koko 56 cm * 45 cm * 25 cm.

Päädyin hankkimaan Vertex 300, joka oli n.100eur halvempi kuin nämä muut edellä mainitut. Repun mainoksessa sanotaan sisäisen osan syvyydeksi 16,5cm, joka tosin pitää paikkansa vain osittain. Alhaalta mitattuna se onkin vain hieman yli 13cm, kun taas ylhäällä päästään tuohon mainostettuun syvyyteen. Muutkin sisäiset mitat olivat hieman alakanttiin, mutta eivät niin, että jotain tavaraa, joka oli edelliseen reppuun mahtunut, pitäisi nyt jättää pois. Sijoitin yhdistelmäni niin että runko osa on alhaalla, jolloin ei synny turhaa painetta ja vääntöä vetoketjujen kanssa. Muut kakkulani ja romppeet mahtuivat myös sopivalla sijoittelulla reppuun ja hieman näitä muita malleja vaatimattomammasta kanto-osasta huolimatta, reppu tuntui sopivan selälleni paremmin kuin Photo Trekker.

Miten sitten vanha rikkoontunut kamerareppuni? Ystäväni ja valokuvauskauppiaana (Foto Fennica) toimivan Mikko Katajan toimesta reppu meni nyt korjattavaksi. Vesitiivistä vetskaria ei siihen enään saada, mutta uusi ja toimiva kuitenkin. Onhan repussa ulos vedettävä sadesuoja eli jos nyt kaatosade yllättää niin ei kalusto kastumaan pääse. Jätän repun todennäköisesti itselle varalle tai myyn pois jos siltä tuntuu.

Ensi viikon tiistaina markki kolmoseni lähtee huoltoon. Tälle mallille erityisesti osoitettu huolto toimenpide pitäisi parantaa huomattavasti tarkennuksen toimintaa. Proo miehiltä olen jo saanut tähän vahvistusta eli hyvä näin.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 5.4.2009

Blogiini ei ole juuri ollut viime viikkoina kirjoitettavaa. Vapaapäivät ja hyvät kuvauskelit eivät ole oikein kohdanneet, eikä tämäkään viikonloppu tehnyt siihen poikkeusta. Tänään päätin kuitenkin lähteä Viikkiin, sillä pieniä toiveitahan oli pilviverhon hajoamisesta. Viikissä päivystin pari tuntia pellon laidalla, mutta tulosta ei oikein syntynyt. Lintuja oli runsaasti liikenteessä ja kottaraisia, töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyjä, taivanvuohia lenteli ristiin rastiin. Harmaa taivas esti kuitenkin lentokuvien ottamisen. Pellolla n. 100 metriä asemapaikastani ruokaili viisi merihanhea ja odottelin parven lentoon lähtöä. Nälkä oli ilmeisesti kova, sillä edes kanahaukan ohilento ei porukkaa juurikaan häirinnyt. Odottelu ei tuottanut toivottua tulosta, joten lähdin patikoimaan Vanhankaupunginlahtea kohden.

Selkä on viime viikkoina reistaillut ja nytkin päästyäni Vanhankaupungin kosken kupeeseen alkoi kipu ala selässä voimistumaan. Reppu pois selästä ja vähän helpotti. Samalla oli hyvä hieman miettiä mihin suuntaan lähteä ja valitsin läheisen tikkametsän. Luontopolkua ei tarvinnut pitkään kävellä kun valkoselkätikka naaras ilmaantui eteeni. Myös pikkutikka rummutti vieressä, mutta keskityin ensin vasetin kuvaamiseen. Soitin myös kuvaaja veli Muukkoselle, joka tuli nopeasti jostain lähistöltä paikalle. Kun valkoselkätikasta oli jokunen kuva plakkarissa siirryin pikkutikkaan. Tämä Suomen pienin tikka on jotenkin ollut minulle aina vaikea kuvattava ja olinkin erittäin mielissäni, kun muutama hyvä paikka ilmaantui ja sain onnistuineita kuvia. Valkoselkätikka ilmaantui vielä muutaman kerran kohdalle ja saimme metsän reunan koivuilla poseeraavasta linnusta sarjan kuvia.

Aina pitäisi näköjään lähteä liikenteeseen, oli sitten pilvistä tai aurinkoa. Valon ja varjon leikkiä ei pilvisellä säällä tietenkään saa kuviin, mutta niitä toisenlaisia hyviä kuvia kuitenkin. Ensi viikolla ei onneksi tarvitse odottaa kuvausmahdollisuutta viikonloppuun saakka, koska pääsiäisen pyhät tuovat lisä vapaa päiviä. Lisäksi olen ottanut muutaman lomapäivän pääsiäisen jatkoksi, joten odotan innolla mitä tarjontaa kuvaajalle nämä päivät tarjoavat.

ppie

____________________________________________________________________________

Lauantai, 21.2.2009

Pari viikkoa sitten näyttö meni ja poksahti rikki. Läppärini 12" näyttö ei oiken innostanut kuvankäsittelyyn, joten odottelin kärsimättömästi uuden näyttöni saapumista. Kaipaamaani Eizon mallia ei vain näyttänyt olevan missään päin Suomea saatavilla. Olin tilannut siis verkkokaupasta Eizon S2231WSEK näytön, mutta yli viikon odottelu veti jo hermon kireäksi. Kyseinen näyttö on siis väri mallia musta, mutta kun maahantuojalla ei ollut tietoa uuden erän saapumisesta, päätin vaihtaa tilaukseni harmaaseen värimalliin, joka näytti olevan nopeammin saatavilla. Melkein viikko taas vierähti, ennen kuin posti mies rimpautta ovikelloa ja uusi näyttö saapui. Uutta näyttöä viritellessä huomasin, että myös näytönohjain oli mennyt rikki ja DVI-D (digitaalinen) kytkennän sijaan piti ottaa pöytäkoneen integroitu näytönohjain käyttöön ja sen myöstä siis D-Sub liitäntä. No, taas piti kaupassa käydä ja hankkia uusi näytönohjain.

Miten päädyin tähän malliin. Olisin toki saanut TN-paneli näytön hankittua samantien, sillä niitä on kauppojen hyllyt täynnä, mutta kyseinen paneli tyyppi ei epätasaisuutensa vuoksi oikein sovellu kuvankäsittelyyn. Kun rahkeet eli rahavaranto ei taas riitä parhaimpaan eli s-IPS paneliin, niin tyydyin kompromissiin eli s-PVA paneliin. S2231WSE oli saanut hyvät arvostelut useissa testeissä ja käyttäjiltäkin hyvät arvostelut. Ja kyllähän ensimmäiset kokemukset tästä näytöstä nostivat hymyn huulille, sillä kuvieni taso näytti nousseen selvästi;-) Ehkä pari viikkoa IBM työjuhta läppärin näyttöä tuijotellessa kaikki muu näyttää jo muutenkin paremmalta.

Jokusen tikli ja ruokinta kuvan nyt tänään lisäsin sivuilleni ja toivottavasti seuraavina viikkoina pääsen keskittymään olennaiseen eli kuvaamiseen.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 1.2.2009

Lauantaiksi osui hieno aurinkoinen pakkaskeli. Päätin lähteä Santahaminaan parantaamaan tikli kuvia ja samalla toivoen jonkun tikankin pyörivän Eteläkärjen ruokinnalla tai sen läheisyydessä.. Ensimmäinen tunti oli hiljainen, vain laulujoutsen parin ohilento ääniefektein oli hieno tapahtuma. Sitten pikkutikka lennähti ruokinnalle ja tikli parvikin saapui ruokailemaan. Soitin nopeasti kuvaaja veli Tomi Muukkoselle, jotta nyt olisi kuvattavaa tarjolla. Hän olikin jo muutaman sadan metrin päässä paikalta, joten lyhyt puhelu ja kuvaaminen saattoi jatkua. Keskityin pikkutikkaan, sillä olihan tikleistä jo arkistossa suhteellisen hyviä kuvia.

Oli vaikeaa saada kuvaa pikkutikasta ilman että ruokinnan läskit tulivat kuvaan mukaan. Aluksi tikka tuli muutaman kerran männyn rungon alapuolelta 1,5m korkeudessa olevaan läski verkkoon, jolloin tarjoutui muutama sekunti aikaa kuvata runkoa nousevaa tikkaa. Muutaman kerran jälkeen tikka muuttikin strategiaa ja tuli suoraan läskeille ja sijoittuen vielä rungon taakse. Kerran lintu käväisi myös vanhoilla lintuverkko kepeillä ja sain pari onnistunutta kuvaa. Kun tilanne oli tikan osalta patti tilanteessa päätin siirtyä tiklien kuvaamiseen, joka tuottikin muutaman erilaisen kuvan verrattuna edellisen viikon pimeässä saatuihin kuviin. Kun vielä töyhtötiainenkin vieraili ruokinnalla oli päivä hyvinkin onnistunut. Harvoin näkee Santahaminassa niin paljon kuvaajia paikalla eli minun lisäksi ainakin viisi muuta jalustaa kameroineen oli sijoittautuneena ruokinnan ympärille.

Sunnuntaiksi oli vielä luvattu puolipilvistä keliä, joten jatkokin näytti hyvältä. Mutta jo aamulla tuli selväksi että valo olisi tänään jälleen vähissä. Päätin silti lähteä matkaan ja saavuinkin Santahaminan Eteläkärkeen jo heti yhdeksän jälkeen. Linja-auto matkalla olin jo havainnut harmaapäätikan, joka lennähti tien vieressä olevasta lumihangesta läheisiin mäntyihin. Ihan kiva dösä pinna. Hiljaista oli, jouduin tyytämään urpiaiseen, joka hetken vieraili ruokinnalla. Heti klo 11 jälkeen päätin lähteä kotia päin, pyähdellen aina välillä kuullostellen metsän ääniä..

Hieman ennen hevoskenttää, kuului tien poskesta naputusta ja valkoselkätikan pää kurkisti puun takaa. Tikka oli suhteellisen matalalla, 4-5 metrin korkeudella ja yhdestä kulmasta oli vielä esteetön näkymä lintuun. Kalusto esiin, sijoittauduin mielestäni parhaaseen kulmaan, kerta tarkennus jatkuvasti vatkaavan tikan päähän ja kuvia alkoi syntymään. Tilanne oli kuitenkin jo muutaman minuutin päästä ohi ja voimakkaasti ääntelevä tikka siirtyi korkean puun latvuksiin ja hetken päästä olikin jo hiljaista. Mihin ihmeseen tikka katosi, en nähnyt linnun lentävän pois puusta. No, tikka oli mennyt päiväunille puun koloon. Noin 15min päästä se tuli jälleen esiin ja energiaa puhkuen lensi parin sadan metrin päähän rantametsikköön. Puolen tunnin odottelu ei tuottanut enään kuvia, sillä lintu pysyi jatkuvasti yli 10 metrin korkeudella, joten päätin luovuttaa ja siirtyä kotiin tarkastelemaan päivän kuva materiaalia.

Tuoreita valkoselkätikka kuvia on nyt lisätty sivustolleni..

ppie

____________________________________________________________________________

Torstai, 8.1.2009

Vuosi vaihtui yllättävänkin hyvien sääolojen vallitessa. Myös kuvattavaa oli mukavasti. Vuoden viimeisenä päivänä kävin Itäkeskuksessa kuvaamassa koiras kirjosiipikäpylintua ja heti vuoden alkajaiseksi Lauttasaaressa naaras kirjosiipikäpylintua. Lisäksi paikalla oli taviokuurnia, tilhiä ja räkättirastaita, joten pihlajat olivatkin syöty putipuhtaaksi jo Loppiaiseen mennessä. Oli kuitenkin hienoa päästä kuvaaman lintuja matalan auringon luomassa valossa ja kameran ISO luvutkin sai näin pidettyä reilusti 1000 alapuolella.

Vuoden aluksi muutin etusivun kansiorakennetta niin, että poistin kuukauden kuva kansion ja tilalle tuli "Best of the Year", johon tulee mielestäni parhaita ottamiani kuvia vuonna 2009. Tässä kansiossa kuvien koko on myös suurempi eli pisin sivu 900 pix.

Loppiaisena iskenyt flunssa vaivaa edelleen, joten kirjoittelenkin tämänkertaista blogia vaakatasossa eli sängyssä maaten. Toivottavasti pääsen ensi viikonloppuun mennessä jälleen kuntoon, sillä pääkaupunkiseudulla olisi nyt mahdollista päästä kuvaamaan harvinaista virtavästäräkkiä.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 30.11.2008

Pimeys kuuluu tähän vuoden aikaan ja tämäkään viikonloppu ei tehnyt siihen poikkeusta. Lauantaina kävin terapia mielessä Laajasalon taviokuurna pihlajilla. Paikalla oli myös paljon muita kuvaajia, joka kertoo kuvattavien aiheiden vähyydestä Helsingissä. Tunnin ajan pilviverho repeili ja jopa aurinkokin vilahti. Kun linnut putosivat hieman alemmaksi oksistossa oli tämä hetken valo jo kadonnut. Onneksi nykyajan kameroilla voi kuvata hyvinkin hämärässä. ISO 1250 - 1600 riitti siis tuottamaan teräviä ja hyvälaatuisia kuvia, joista muutama päätyi arkistooni.

Nikonilta on tulossa uusi pixeli hirmu. Nikon D3x, 24,5MP, täysi kenno, 5fps ja ISO range 100-1600 (säädettävissä ISO 50-6400) jne....Runko näyttäisi ulkoasultaan olevan aivan identtisen näköinen nykyisen D3:n kanssa. Pixeli kamppailu Canonin ja Nikonin välillä sen kun jatkuu. Jos nuo kerrotut speksit pitävät paikkansa ISO arvoa on Nikon saanut pudotettua 200=>100 (tai 100=>50), mutta toisessa päässä on sitten taas palattu takaisin 25600 => 6400. Kuvausnopeus olisi siis tuo 5fps tai jos pudotetaan pixelit 10MP niin päästäisiin 7fbs. Kameran mainitaan nostavan tarkkuuden digitaalisessa valokuvaamisessa aivan uudelle tasolle. RAW kuvan vaatimaton koko on 50Mb ja käännetyn tiffin 140Mb. Runko kilpailee lähinnä Canon 1Ds Mark III:n kanssa.

Omassa kuvauksessani en näe tuollaiselle pixelimäärällä tällä hetkellä hirveätä tarvetta. Tosin croppivara kyllä kasvaa, mutta muuten ei herätä kummempia intohimoja. Otan toki tuonkin pixelimäärän vastaan, kun rungon vaihto joskus parin vuoden päästä tulee eteen. Canonin uutta ammattirunkoa saadaan varmaan odotella tulevaksi vuoden 2009 ensimmäisen neljänneksen aikana.Miten selvittää Canon objektiivin ikä ja valmistupaikka. Netistä tuokin tieto löytyy eli lasin ohuemmasta päästä, bajoneetin edestä löytyy kirjain+numero sarja. Selitykset merkeille...

U = Utsunomiya, Japan
F = Fukushima, Japan
O = Oita, Japan

A = 1986, 1960
B = 1987, 1961
C = 1988, 1962
D = 1989, 1963
E = 1990, 1964
F = 1991, 1965
G = 1992, 1966
H = 1993, 1967
I = 1994, 1968
J = 1995, 1969
K = 1996, 1970
L = 1997, 1971
M = 1998, 1972
N = 1999, 1973
O = 2000, 1974
P = 2001, 1975
Q = 2002, 1976
R = 2003, 1977
S = 2004, 1978
T = 2005, 1979
U = 2006, 1980
V = 2007, 1981
W = 2008, 1982
X = 2009, 1983
Y = 2010, 1984
Z = 2011, 1985

Oman Canon EF 500/4 L IS USM objektiivini numero on US1015 eli se on tehty Canonin Utsunomiyan tehtaalla Japanissa ja valmistunut siis lokakuussa 2004. Numeroista kaksi enimmäistä kertovat siis kuukauden. Nuo kaksi viimeistä numeroa ovat tehtaan omia numeroita ja tässä merkityksettömiä.

ppie

____________________________________________________________________________

Sunnuntai, 23.11.2008

Viikonlopun kuvaus projekti laji oli taviokuurna. Edellisestä taviokuurna kuvasta on jo aikaa, olisiko ollut 90-luvulla. Lauantaiksi oli luvattu hieman valoakin, joten päätin mennä Laajasaloon, Yliskylän koulun pihlajille. Tiirasta olin lukenut pienen parven viihtyneen alueella.

Lauantai aamu oli sitten pimeä, mutta silti olin paikanpäällä jo heti auringon nousun aikaan. Tosin mitään auringonnousua en havainnut. Lintuja ei heti alkuun löytynyt, joten kiertelin alueella. Palatessani takaisin 11 linnun parvi ruokaili pihlajaryppään sisällä ja kuvailinkin lintuja, tosin huonolla menestyksellä. Parvi viihtyi hieman liian korkealla ja taustaksi tuli jatkuvasti harmaata taivasta. Lisäksi tiheä oksisto lisäsi tuskaa. Kun aurinko hieman näyttäytyi katosi parvi etelään päin. Olisiko lähistöllä toinen pihlaja ”mesta”, jossa linnut myös vierailisivat. Kiertelin hetken, mutta lintuja en enää löytänyt. Palasin kotiin ja tarkistin tuloksen, ei kovin kummoista.

Sunnuntaiksi oli sitten luvattu lumimyrskyä ja päätin mennä heti aamusta Espooseen, ja tarkemmin Otaniemeen, jossa oli muutamia taviokuurna parvia havaittu viime aikoina. Varmin paikka näytti olleen Tekniikan tiellä oleva tullilaboratorion parkkipaikka, jossa on matalia pihlajia ja paljon marjoja.

Tullessani paikalle, ei kuurnia ollut, vain palelevia ihmisiä pyöri suhteellisen autiolla parkkipaikalla. Päätin vähän kierrellä alueella ja tuloksettoman hortoilun jälkeen palasin takaisin lähtöpisteeseen. Muutaman minuutin päästä kuuluikin vieno, huilumainen kutsuääni ja kolme lintua rantautui pihlajiin. Paineet pois ja hieman sekava taustaisia kuvia tallentui muistikortille. Aina välillä linnut siirtyivät tiheään männikköön, jolloin piti vain odotella lintujen paluuta ruokailemaan.

Sitten alkoi lumisade ja tuuli voimistui, joten toivomani olosuhteet olivat läsnä. Kova tuuli heitti lunta sinne tänne ja kuvaaminen oli todella vaikeaa pihlajan oksien pyöriessä tuulessa ja taviokuurnat sen mukana. Nyt ei kannattanut suljinta säästellä, vaan lauoin pitkiä sarjoja aina tilaisuuden tullen. Kuvaamista vaikeutti myös se että olin vain yksijalan varassa, joten valotusajat venyivät sille rajalla ja tiesin että hukkaprosentti olisi suuri.

Kolmen tunnin kuvaussession aikana otin yli tuhat kuvaa ja onneksi joukossa teräviäkin ja niitä toivottuja lumisade kuvia.

ppie

____________________________________________________________________________

Lauantai, 15.11.2008

Raw kuvaajalle tärkein työkalu kuvan työstämiseen on konvertointi ohjelma. Ohjelmalla kuva formaatti muutetaan käyttökelpoisempaan muotoon esim. JPG tai TIFF. Erilaisia ohjelmia löytyy runsaasti, osa ilmaisia ja osa maksullisia. Osa ohjelmista on kokonaan kuvankäsittelyyn tarkoitettua, tarjoten optiona eri kameramallien RAW-formaateille muunnos mahdollisuuden.

Mikä näistä ohjelmista on paras? Testasin muutaman tunnetuimman ohjelman ja keskityin tarkastelemaan kuvan laatua ja konvertoinnin nopeutta. Testissä käyttämäni ohjelmat olivat Canon ZoomBrowser EX 5.8, Adobe Photoshop CS3 Raw 4.6, Adobe Lightroom 2.1, Capture One Pro 3.7.8 ja uusin versio Capture One Pro 4.51 (julkistettu 6.11.2008). Kaikissa konvertoinneissa terävöitys ja kohinanpoisto oli poissa käytöstä, muuten oletus asetukset olivat päällä. Testin kuva on otettu Canon 1D Mark III:lla ja siitä rajattu 700pix x 500pix siivu. Testikuva löytyy täältä >>>

Mielestäni paras jälki syntyy vanhemmalla Capture One versiolla. Ainoa testin kuva, jossa kohde terävä ja silti kohina taso alhainen. Kaikki muut testin kuvat ovat softeja, tummat alueet linnussa tukossa ja yksityiskohdat katoavat. Lisäksi Lightroom ja Photoshopilla konvertoidussa kuvassa taivaan väri on epäluonnollinen. Todennäköisesti nämä kaksi ohjelmaa käyttävät samaa Adoben konvertointi ohjelmaa, koska kuvissa ei juurikaan eroja näy. Tottakai ohjelmien vipuja kääntämällä voidaan päästä parempaan tulokseen, mutta kokeilin Capture One Pro 4.51 konvertointia erilaisilla asetuksilla, enkä silti päässyt yhtä hyvään tulokseen kuin tämä vanhempi versio oletusasetuksilla.

Konvertoinnin nopeus RAW => JPG (Paras laatu), kuvan koko 12,4MB. Nämä tulokset siis allekirjoittaneen "mopo" koneella, jossa Intelin Pentium 4 3GHz prosessori.

Adobe Photoshop CS3 Raw 4.6 => 6sek < Adoben konvertointi ylivoimaisesti nopein

Lightroom 2.1 => 6sek < Adoben konvertointi ylivoimaisesti nopein

Capture One Pro 4.51 => 22sek

Capture One Pro 3.7.8 => 19sek

Minkä ohjelmista sitten valitsisin, laadullisesti parhaan vai nopeimman. Minulle kuvan laatu tulee aina ensimmäisenä joten Capture One Pro 3.7.8. Tosin kun kamera mallit uudistuvat, jää tämä ohjelma versio pakostakin pois käytöstä, koska se ei enää tue niitä. Tällöin on valittava se toiseksi paras, mikä se sitten lieneekään.

ppie

__________________________________________________

Lauantai, 8.11.2008

Testasin USB 2.0 ja SATA levyjen nopeus eroja ja tässä tuloksia.

500GB SATA levy vastaan 500GB USB.

Kopioin toisen SATA ohjaimen takaa Canon 1D Mark III:n RAW kuvatiedostoja 5,53GB

SATA levy: 3min20sek

USB levy : 5min12sek

SATA levy nopeampi selvällä marginaalilla.

Lukunopeuden mittaamiseen käytin netistä haettua ohjelmaa HD Tach, joka mittaa keskimääräisen -ja burst (korkein hetkellinen nopeus) lukunopeuden.

Eli...

Sata levy: keskimääräinen lukunopeus, kun luetaan koko 500GB on 67,9MB/sek ja burst nousi parhaimmillaan 134MB/sek

USB levy: keskimääräinen lukunopeus 33,7MB/sek ja burst 35,2MB/sek

Levyn malli toki vaikuttaa myös nopeuteen ja tämä mittaukseni perustuu käytössäni oleviin Seagaten ja Lacien kovalevyihin. Tämä on siis yksi testi monien joukossa ja mahdollisesti antaa hyödyllistä tietoa niille, jotka levyhankintoja ovat tekemässä.

Johtopäätös:

Ei ero USB ja SATA levyn kohdalla ole järkyttävän suuri, mutta levyjen hinnat ovat pudonneet roimasti, joten kannattaa levyhankinnoissa miettiä levykapasiteettia, siirtonopeutta ja vikasietoisuutta. Itse kallistun ratkaisuun, jossa tietokoneessa ulkoinen SATA liitäntä ja kahden levyn Raid-1 configuraatio..

Esim: LACIE 2BIG DUAL 2TB SATA2/USB2.0 7200RPM

ppie

____________________________________________________________________________